Hyvää alkanutta viikkoa!
Yksi vuoden kärkitapahtuma UISGE on taas takana ja olipahan taas valikoimaltaan ja järjestelyiltään hyvin toimiva, miellyttävä kokonaisuus. Perinteiseen tyyliin tuli paljon maistelua, paljon uusia hienoja kokemuksia ja myös paljon unohdettuja tuotteita. Pääsin tällä kertaa nauttimaan tapahtuman tarjonnasta ihan kunnolla kun perjantaina tuli vietettyä viskien parissa suunnilleen työpäivän verran. Lisäksi kerkesin myös lauantaina piipahtamaan paikalla parin tunnin visiitillä ja ottamaan muutamat lisämaistiaiset. Otetaan vielä katsaus tarkempaan sisältöön ja tuotteisiin.
Perjantain iloinen ohjelma alkoi jo puolenpäivän aikaan järjestetyllä lehdistötilaisuudella, jossa oli kiinnostavien tietojen lisäksi tarjolla myös viskiä lasiin. Tilaisuudessa esiteltiin kolme menestyksekästä viskikilpailun osallistujatuotetta eri kategorioista.
Ensimmäisenä estradille pääsi viime vuonna julkaistu Suomen ensimmäinen luomuviski eli Tahko Whiskey #T1, joka on Helsinki Distilling Companyn tuote Tahkon toimipisteeltä. Reseptiikaltaan tämä on single malt -viskiä, joka on ottanut kypsytyksensä oloroso- ja PX-sherrytynnyreistä. Pullote pääsi tapahtuman viskikilpailussa pohjoismaisten viskien kategoriassa hienolle hopeasijalle.
Omaan makuuni tämä on todella onnistunut ja omintakeinen kokonaisuus, jossa sherrytynnyrien tarjoaman tummanpuhuvan makumaailman rinnalla on kukkaisuutta, tuoretta sahanpurua, pihkaa ja sopiva tammen napakkuus. Ottaa jokaisesta osa-alueestaan hyvät puolet irti ja tasapaino on kunnossa. Olen jo aiemmin kerennyt toteamaan tämän onnistukseeni tuotteeksi ja oli hyvä päästä virkistämään muistikuvaa. Pullote alkaa olla markkinoilla vähissä, mutta kannattaa kokeilla jos tilaisuus tulee! Tosin puheiden perusteella voidaan yhtä lailla alkaa jo odottamaan jatko-osaa Tahko-tuotannolle...
Seuraavana kirkkainta kärkeä, eli koko kilpailun voittajatuote Redbreast 27-vuotias. Tislaamon vakiovalikoiman vanhin pullote on ollut markkinoilla noin viiden vuoden ajan ja itse olen kuullut tästä pelkkiä kehuja. Jostain syystä en ole tullut maistaneeksi tätä aiemmin, mutta tislaamo on muuten tuttu ja hyväksi havaittu, joten innostus oli kova ja odotukset korkealla.
Oli hienoa päästä itse toteamaan, että kyse on erittäin kovatasoisesta tuotteesta. Todella ihana arvokas tanniinisuus, tumma sherryisyys, herukanlehtiä ja hienostunut tammisuus. Tislaamon tuotteille ominainen ja itselleni mieluinen kynsilakanpoistoaineen sävy tuntuu tässäkin ja istuu erinomaisesti palettiin. Kokonaisuus on monivivahteinen ja sen verran ainutlaatuinen, että mielipiteiden jakautuminen on mahdollista, mutta itselleni tämä on ehdottomasti paras maistamani irkkuviski. Kypsytystapa toimii hyvin ja tynnyrivahvuus on ollut äärimmäisen onnistunut ratkaisu. Kilpailun voitto ei ole mikään ylläri tällaisella esityksellä! Tästä tulikin 750. maistamani virallinen viskituote.
Kolmantena vuorossa oli jyvä- ja sekoiteviskien kategorian voittaja, eli BlueWhite-pullottajan tuote, joka kulki aluksi Dálvi-nimellä, mutta sai vielä voiton jälkeen uuden ilmeen virallisena Uisge-pullotteena. Varsinainen sisältö on pääosin Ben Nevis -tislaamon 8-vuotiasta voimakkaan turvesavuista tuotosta, mutta single malt -nimikettä ei tässä kuviossa voi käyttää, eli tämän kanssa on ns. teaspooning-käytännöllä lisätty joukkoon mahdollisesti hyvin pieni määrä muuta viskiä. Näin kyse on virallisesti sekoiteviskistä. Suomen päädyssä tavara on saanut jatkokypsytystä uusissa tammitynnyreissä, joista toinen on voimakkaasti paahdettu ja toinen poltettu.
Näiden seikkailujen seurauksena lasissa oli laadukas, helppo ja mukavan nuotiosavuinen tuote sisältäen nättiä hedelmäisyyttä ja lempeää leipomon tunnelmaa. Tämä helposti lähestyttävä, mutta voimakas kaveri on ihan ymmärrettävästi kerännyt kilpailun tuomaristolta pisteet kotiin. Pullo on muuten tulossa Alkon valikoimiin mahdollisesti maaliskuun aikana.
Sitten kerrokseen! Tässä vaiheessa kello oli vasta 13 paikkeilla ja ennen varsinaisen tapahtuman alkua pidetyssä ennakkotapahtumassa oli mahdollisuus kiertää rauhassa toimipisteillä väljemmässä ympäristössä. Aikainen viskistartti perjantaille on toki mukava asia, mutta tuo myös omia haasteitaan kisakunnon puolella. Tällä reissulla toimiva strategia oli yksi pitkä ruokatauko ja lukuisat lyhyemmät vesitauot. Jälkikäteen jäi omista suorituksista onnistunut fiilis kun valikoimaa sai maistettua laajasti, mutta ajatuksen kera. Seuraavaksi tuleekin selontekoa koko viikonlopun maisteluista.
Ensimmäinen tunti kerroksessa taisikin mennä Bruichladdichin pisteen houkuttelevan valikoiman äärellä. Tislaamon turvesavuttomaan vakiotuotantoon kuuluvat Islay Barley, Bere Barley ja Organic Barley -tuotokset oli otettava haltuun uusimpina versioina, joissa ilmenee myös tislaamon uudistunut pullomalli.
Hiljattain julkaistu 18-vuotias turvesavuton pullote oli hienostunut ja runsas kokonaisuus, joka on tislaamon fanille varsinainen ässä. Maut on kunnossa ja vahvuutta tottakai 50%, eli kova on houkutus napata tämä joskus kaappiin!
Sitten taas syvään päätyyn, eli maagisen 30-vuotiaan pariin. Valitsin tämän viime vuoden parhaaksi viskimaistiaiseksi, eli oli todella upeaa päästä ottamaan uusintakierrosta. Täyttä Bruichladdich-tunnelmaa hienoimmassa muodossa, jota kuvitella saattaa!
Black Art -pullotteista olen aina nauttinut, eli oli hyvä päästä uusintakokeilemaan viimeisin pullote. Reseptin sisältö jää mysteeriksi, mutta viinitynnyreitä täältä löytyy ja maku on erinomainen!
Pöytään saatiin vielä rivin verran erikoisuuksia kun Emmi oli napannut nopeimmille maistettavaksi viiden micro provenance -pullotteen sarjan sisältäen kolme turvesavutonta Bruichladdichia ja kaksi erittäin savuista Octomorea. Erilaisista kypsytyksistä nautiskelu antoi taas hienoa kuvaa siitä, mihin kaikkeen tislaamon tuotanto taipuu. Tulipahan myös ensimmäistä kertaa kohdattua ranskalaista Rivesaltes-viinitynnyrikypsytystä, joka pelasi muuten loistavasti Octomore-tisleen kaverina.
Kokonaisuutena oli hieno pitkä visiitti, jossa tuli paljon odotettua suurempi määrä Bruichladdich-sivistystä. Kiitokset tästä! Alkoon muuten ilmestyi tällä viikolla kaikki edellä mainitut vakiovalikoimaan kuuluvat tuotteet, eli Bruikkaa on sitten ihan 30-vuotiasta myöten saatavilla.
Loch Lomondilta löytyi tynnyrinäytteitä, joiden nautiskelu oli odotetusti mukavaa. Alan Reid tarjoili samalla tuttuun tapaan hyvät faktat tiskiin.
Itselleni mieluisasta hyvän hinta-laadun turvesavublendistä on saatu Mufloni-oluttynnyrissä kypsytetty versio. Toimiva tuote, jossa oluen maku oli hienosti läsnä! Kojulla pääsi myös testaamaan viskin paritusta kyseisen oluen kanssa, mistä tulee hyvät lisäpisteet! Pulloa löytyykin Alkosta kohtuullisella hinnalla, jos tätä haluaa napata kaappiin.
Suomalaisen viskituotannon odotetuin kohtaaminen tapahtumassa oli tietenkin uusi Beerhunter's Old Buck -pullote, joka ei valitettavasti ole kovin säännöllinen näky. Rima on korkealla kun Porin viskituotannosta puhutaan ja olihan tämä sekin huomioiden varsin saletti menestys. Tuttu yrttipainotteinen ominaissävy ja tuote täynnä makuja ja laatua. Kyllä se Tuhkanen vaan osaa tämän homman! Pullotetta on tulossa lähiaikoina myös Alkon valikoimiin ja ymmärtääkseni puolen litran pullo kustantaa noin 150€ verran. Silti pitää varmasti olla hereillä jos mielii tämän kotiuttaa.
Glasgow on luonnollisesti yhtenä pysähdyksenä ja nyt oli vielä useampi uusi pullote tarjolla. Tässä madeira-viimeistelty turvesavuinen tuote, joka oli todella herkullinen.
Seuraavana veikeää turvesavureseptiikkaa Islay Cask -pullotteessa, jossa tisle on mainland-alueen turpeella savustettua, mutta viimeistely tapahtunut Islay-viskitynnyrissä. Varmuudella toimiva savuviski tässä.
Odotetuin Glasgow-tuote kuitenkin oli uunituore Viskin Ystävien Seuraa varten julkaistu pullote, jonka PX-kypsytys herätti erityistä mielenkiintoa. Maistellessa opin kuitenkin vielä, että kyseessä on tarkalleen ottaen Ximénez-Spínola, jonka tuotannosta vain pieni ja valikoitu osa päätyy lopulliseen tuotteeseen ja tämä PX-sherry onkin saanut oman virallisen alalajikkeensa. Makeaan PX-sherryn aromimaailmaan nähden tarjolla onkin kuivempaa ja hienostuneempaa makumaailmaa, joka tässä pullotteessa löytyi hienosti. Tynnyrivaikutus on runsas ja maut kerrassaan loistavia. Yhteispeli turvesavuisen viskin kanssa toimii sen verran hyvin, kuin uskaltaa odottaa.
Alkoon tämä tulee ensi viikolla 17.2. ja hintaa on 120€ verran. Siitä sitten kokeilemaan mikäli ei Uisgessa tullut maistettua. Pulloja muuten on noin 100kpl, eli kannattaa olla valppaana!
Yhtenä uutena tislaamotuttavuutena toimi Killowen, jonka pullotteella Rum & Raisin oli melko loistavasti makumaailmaa kuvaava. Hieno tuote!
Valamo ilahdutti jälleen monia harrastajia tuomalla pöytään kolme hienoa tynnyrinäytettä. Suosikkini oli tällä kertaa 10-vuotias turvesavuton bourbonkypsytys, joka oli loistava osoitus Valamon laadusta kun mukaan saadaan enemmän ikävuosia. Bourbonkypsytys toimi toki hienosti myös savuisena versiona ja kirkkoviinikypsytetty turvesavuinen on aina varma yhdistelmä.
BlueWhite-käynnillä lasiin uusin jyväviskipullote ja taustalla näkyy kisamenestyjä Dálvi alkuperäisessä pullossaan.
Kun mieli tekee turvesavua, niin kuvioon sopinee tämä niukalla marginaalilla maailman toiseksi turvesavuisin viski. Octomore 15.3 pohjautuu Islay-saaren ohraan ja turvesavupitoisuus on järisyttävät 307,2 ppm. Tässäkään ei lyödä turvesavulekalla naamaan, vaan savuisuus ilmenee pehmeässä, mutta todella syvässä muodossa. Islay-ohralle tyypillisen oloinen karski ja maanläheinen sävy sointuu loistavasti savuun ja makeisiin elementteihin ja tässä oli kyllä erinomainen kokonaisuus.
Tuoreemmilla aisteilla piti ottaa legendaarista lintupulloa pöytään. Mahtava maistaa lähemmäs viiden vuoden tauon jälkeen. Tervaa, laventelia, savua ja runsasta hedelmää, näitä makuja onkin tullut kaivattua suuresti!
Yellow Rose tuli uutena nimenä omalle listalleni, mutta oli kyllä varsin maistuva bourbon!
Vielä ruisversio testiin, yritän aina välillä maistella jenkkiruista ja tässä oli perusasiat todella kunnossa.
Hyvillä mielin kohti kevättä ja uusia koitoksia!
