Kypsytysprojektien seuranta 16.5.2020

Heipähei

Kuten yleisesti tiedetään, viski vaatii paljon kärsivällisyyttä varsinkin kypsytysvaiheessa. Tästä ideologiasta poiketen odottelin kokonaiset kaksi päivää tammiprojektin kypsymistä ennen ensimmäistä välikatsausta. Kyse oli kuitenkin etukäteen suunnitellusta asiasta, joten itsekuri ei tästä tahriintunut. Käynnissä olevassa omenapuuprojektissa tein ensimmäisen katsauksen viikon jälkeen ja siinä vaiheessa oli saavutettu todella selkeitä muutoksia. Päätin siis edetä tällä kertaa tarkoituksella paljon varovaisemmin tiheämmällä testausvälillä. Näin tuote ei ainakaan pääse menemään överiksi, vaan saan lopetettua kypsytyksen optimaalisessa kohdassa. Ja hei, samalla tulee hyvä syy käväistä viskien maailmassa myös arkipäivinä, kaikin puolin voitto kotiin.

Maistelu toteutettiin ns. yhden lasin menetelmällä, eli purkki kerrallaan avattiin ja maistettiin. Koska JW Red Rye on minulle erittäin tuttu viski, tiedän pystyväni erottamaan kypsytyksessä tapahtuneet muutokset ilman vertailukohtia, eli en ottanut tähän maisteluun alkuperäistä tuotetta avuksi. Havaintojen oikeellisuuden varmistamiseksi tein kaksi maistelukierrosta. Ohessa on niihin liittyen muistiinpanoja, käydään vilkaisemassa!

Paahto 120 astetta:

Todetaan heti alkuun, että purkkien välillä väreissä ei havaittu eroja. Ensimmäisessä tuotteessa tuoksu tuntuu pikkasen tammisemmalta kyllä! Vähän ronskimpi normaaliin verrattuna, vaikka edelleen kokonaisuus on pääasiassa pehmeää Red Ryeta. Maku on muuttunut tuoksua enemmän ja tuntuu voimakkaammalta alkuperäiseen nähden, hedelmäisyyden seassa on kipakka tammen vivahde. Ihan taulukon mukainen vaikutus siis.

Paahto 180 astetta:

Tuoksu selvästi 120 asteen paahtoa pehmeämpi, tässä on menty eri suuntaan ja viskissä on makeat aromit enemmän pinnalla. Makukin on ihan selvästi erilainen, vähän bourbonimainen makeus, vaniljaa ja hedelmäisyyttä piisaa. Täydentää ehkä näistä neljästä eniten Red Ryen alkuperäistä luonnetta. Mutta kumpi on parempi, siinä hyvä kysymys.

Paahto 220 astetta:

Tuoksu on näistä neljästä paras, tavallaan sitä samaa palanutta piparkakkua mitä puussa oli paahdon jälkeen, mutta nyt se on positiivinen asia. Sopivan makea ja hedelmäinen mutta sieltä löytyy se tietty jämäkkä tumma tammen aromi. Maku noudattaa samaa kaavaa, voimakkaampi mutta silti mukavan lempeä. Highland Parkin tyylinen maku, sehän passaa! Tämän nelikon kärkiviski tällä hetkellä.

Poltto:

Pehmeä tuoksu, jossa häivähdys savun tuntua mukana. Näistä neljästä vastaa eniten alkuperäistä tuoksua. Maku on saanut kivaa pientä tummaa sävyä ja lisää tammen mausteisuutta, mutta kokonaisuus ei ole radikaalisti muuttunut. Suunta on hyvä, mutta lisää kypsytystä tarvitaan.

Johtopäätökset:

Oli todella hyvä idea maistaa tuotteet näin pian, koska tämän testin perusteella nämä saattavat olla yllättävän pian valmiita. Purkeissa on jo nyt mukavasti puun sävyjä, jotka myös eroavat selvästi toisistaan. Vielä on varaa kypsyä lisää, mutta en pidä mahdottomuutena, että jo seuraavan maiston yhteydessä otan puupalat pois ainakin osasta. Paahdetusta tammesta maku tuntuu siirtyneen hieman nopeammin, kuin poltetusta, mutta seurataan tilannetta ja toimitaan sen mukaan. Olen todella innoissani tästä projektista!


Omenapuun pikakatsaus:

Tammikokeilujen jälkeen tuntui loogiselta käydä kurkistamassa vielä vanhaa kunnon Grant's-omenapuukokeilua, joka on ollut purkissa muhimassa viiden viikon ajan.

Tuoksu tuntuu nyt hieman puiselta ja makeus enemmän sivuroolissa. Voi olla, että aistini hämäävät, koska odotin todella makeaa aromia. Tosin myös maussa tuntuu vähän samaa, eli viime kerrasta jääneen jopa äklömakean mielikuvan sijaan tässä on yllättävän paljon mausteisuutta rinnalla. Tässä onkin hyvä pohtia, onko maussa tullut selvää muutosta, vai johtuuko ero jostain muusta, kuten vaikka hienosta ilmatiiviistä korkkiviritelmästäni...? Haju- ja makuaisteihin liittyvät muistikuvat ovat parhaillaankin suhteellisia, eli varmoja analyysejä ei tästä tilanteesta pysty tekemään. Nyt oli kuitenkin positiivinen kokemus ja tässä todella on ainutlaatuinen ja ihan hyvä viski. Katsotaan vielä, mihin aika johtaa. Tässä oli kaikki maistelut tältä erää, palataan pian asiaan tammikokeilun suhteen!

Tammiprojekti käyntiin!

Tervehdys!

Eräänä kauniina vapaapäivänä tapahtui suuria asioita kun hetken mielijohteesta päätin päräyttää käyntiin odotetut kokeilut tammikypsytykseen liittyen. Edellisessä kypsytyskokeilussa on jo omenapuun saatu selkeitä onnistumisia ainakin siinä mielessä, että viskin makuun on tullut valtavasti muutosta puun avulla. Tällä kertaa kun käytössä on maailman suosituin viskinkypsytyspuu, ovat myös odotukset suuremmat. Eiköhän siis lähdetä työstämään!


1. Raaka-aineen valinta

Kotikypsytyksissä nyrkkisääntönä on, että puun tulee olla käsittelemätöntä. Näin viskiin ei päädy epämiellyttäviä tai haitallisia kemikaaleja. Lisäksi merkitystä on esimerkiksi myös sillä, missä puu on kasvanut, kuinka kauan puutavaraa on kaatamisen jälkeen ollut kuivumassa ja muuta sen sellaista. Omasta palastani tiedän vain, että puu on käsittelemätöntä ja laadun epävarmuuden takia en lähde tarkemmin kertomaan puun alkuperää. Samasta syystä aloitin tämän kokeilun melko maltillisella määrällä.

Käsittelemätöntä tammea

2. Puun käsittely ja suunnitelma

Aluksi lähdin pilkkomaan omaa tammipalaani pienemmäksi, jotta lopputulos soveltuu pienemmissä purkeissa kypsytykseen. Myöskään suuremmissa erissä ei tarvita valtavia paloja, vaan esimerkiksi sormenkokoinen pala riittää useamman litran erän kypsytykseen. Sahasin oman palani kolmeen osaan ja sen jälkeen pilkoin sen näppärällä pikku kirveelläni tikuiksi, joista suurimmat olivat noin sormenpaksuisia.

Tarkoituksena on aluksi kokeilla puun eri käsittelytapoja ja vertailla näiden vaikutuksia keskenään. Selvittelyiden perusteella päädyin siihen, että kokeiluun tulee puuta kolmella eri paahtoasteella ja yksi erä, jossa puu on poltettua. Paahtamisen suhteen eri lämpötilat tuovat esiin erilaisia makuja ja tässä projektissa lähtökohtana oli youtuben Still It-kanavan suositukset, jotka perustuivat oheiseen taulukkoon. Ensimmäinen erä paahdettiin uunissa vajaassa 120 celsiusasteessa (240 F), toinen erä 180 asteessa (n. 360 F) ja viimeinen erä 220 asteessa (n. 430 F). Polttaminen taas tapahtui turvallisesti pihalla grillissä ja siihen liittyen en lähtenyt selvittämään mitään asteikkoa, koska toteutus on joka tapauksessa amatööritasoista.

3. Paahtaminen

Kaikissa paahtoasteissa tammet viettivät uunissa 1h 30min ajan rei'itetyssä foliopakkauksessa. Tässä vaiheessa muuten tulee virallinen suositukseni, että älkää kokeilko tätä kotona! Sitten siirrytään live-paahtohavaintoihin.

120 asteen paahto:

Tuoksuu aika lailla vain puulta, ei mitään kummempaa. Tällä paahtoasteella onkin tarkoitus saada lisättyä tammen aromia, eli siinä mielessä ihan oikean tuntuinen lopputulos.

180 asteen paahto:

Uunin avatessa tuli hyvin puusaunamainen tuoksu, siistiä! Foliopakettia raottaessa taas ilmoille pääsi kunnon uunituoreen pullan tuoksu. Puun värissä näkyy selkeää eroa 120 asteen paahtoon verrattuna. Tämähän menee mielenkiintoiseksi. Ennen viimeistä paahtoa tarvitaan kyllä paussi koska keittiön ilma tuntuu vähän tunkkaiselta.

220 asteen paahto:

Varsinkin tässä paahtoerässä olin koko ajan uunin vierellä valvomassa toimintaa, joten ehdin samalla hyvin seurata keittiöön leviäviä tuoksuja. Parinkymmenen minuutin sisällä tuli jälleen tuhdit puun aromit kehiin ja viimeistään noin tunnin jälkeen ilmassa leijui leivonnan tyylisiä tuoksuja. Sävy oli kuitenkin erilainen verrattuna edelliseen erään. Tiukempaa ja voimakkaampaa tuntua, ehkäpä jotain keksejä? Se on ainakin varmaa, että tämän jälkeen tarvitaan ulkoilmaa keuhkoihin ja kämpän nopea tuuletus.

Uunin avaamisen jälkeen ensimmäisenä tuli mieleen keksit tai piparit, tosin nämä eivät olleet mummolan täydellisiä suorituksia, vaan reippaasti yliaikaa uunissa viettäneitä korppuja. Hetken kuluttua uskalsin avata pakkauksen nuuhkaisua varten ja sieltähän se palanut piparkakku-ukko tervehti tomerasti. Voin kuvitella, että tämä aromi tuntuu paremmalta, mikäli se saadaan lisättyä viskin ohelle. Ohessa on vielä kuva kaikista lopputuloksista, voitte tehdä väreistä johtopäätökset itse. Ainakin näiden havaintojen perusteella paahtoaste vaikuttaa varmasti lopputulokseen!

4. Poltettu erä

Viimeisen käsittelyvaiheen pariin siirryttiin ulkoilmaan, jossa puupalasten polttaminen suoritettiin kaasugrillin avulla. Välimuistutus taas, että älkää sitten tehkö tätä kotona! Omenapuun käsittelystä oppineena en lähtenyt edes yrittämään useamman palasen polttamista kerralla, vaan turvallisuuden ja täydellisen lopputuloksen motivoimina pistin yhden tikun kerrallaan pihdeillä tuleen.

Polttamisessa ei tullut mitään ongelmia, mutta kun palan puhalsi sammuksiin, pääsi ilmoille yllättävän reilu määrä savua. Onneksi keli oli sen verran tylsä, ettei naapureita liiemmin näkynyt pihapiirissä. Tuoksusta tuli ennalta-arvattavasti mieleen savustaminen, mutta tarkempia analyysejä aromeiden ei pystynyt tekemään. Puolisen tuntia jatkuneen urakan jälkeen kaikki palat olivat käyneet grillissä. Pyyhkäisin vielä tuhkat pois palojen reunoilta ja näin saatiin homma valmiiksi. Foliopakettia raottamalla tuli pieni havainto makeudesta, mutta vastapaahdettuihin paloihin verrattuna tässä ei ollut mahdollista saada yhtä voimakasta tuoksua esille. Mutta eipä näitä puita sellaisenaan nuuhkimista varten tehty, otetaan siis viskit esiin!

5. Kypsytyksen aloitus

Viimeinen vaihe olikin sitten kaikista helpoin: viskiä vaan purkkiin, puuta sekaan ja korkki kiinni. Ideaalissa tilanteessa tässä käytettäisiin raakatislettä, mutta sellaista ei pahemmin Suomen markkinoilta saada. Päädyin siis käyttämään pohjatuotteena yhtä suosikkiblendeistäni eli Johnnie Walker Blender's Batch Red Rye Finishiä. Kyseessä on erittäin mukavan makuinen viski, jonka saa 30 € hintaan ja myös makuprofiili on sopivan mieto, jolloin kypsytyksen vaikutukset on helpompi havaita. Kypsytysastioina käytän tässä kokeilussa vauvaruokapurkkeja, jotka kokonsa puolesta soveltuvat tilanteeseen täydellisesti. Neljään purkkiin meni jokaiseen 125ml viskiä niin sain näppärästi koko pullon tyhjäksi. Mukaan laitoin pienehköt puupalat, jotka olivat suurin piirtein samankokoiset.

Viskin määrään nähden purkeissa on puuta tarpeettoman paljon, mutta tällä kertaa tarkoituksena on pitää kypsytysaika lyhyenä eli överimäärä ei haittaa. Tavoitteena ei tässä projektissa ole dominoida viskiä puun maulla, vaan säilyttää Red Ryen hyvät lähtökohdat ja lisätä sopiva lisävivahde. On mahdollista, että valmista tulee jo viikossa. Teen ensimmäisen maistamisen jo kahden päivän päästä ja teen muutenkin välitarkastuksia tiheästi. Näistä kuulemme myöhemmin lisää, nyt purkit kaappiin ja odottelemaan!

Tastingeista yleistä höpöttelyä

Viskin juomisen toteuttamisessa vaihtoehtoja riittää joka lähtöön, esimerkiksi kotona saunan päätteeksi lasillinen, kavereiden kesken pullo auki ja sikari palamaan, mitä näitä nyt onkaan. Aina ei voi puhua viskien harrastamisesta, koska moni haluaa viskiä vaikka kakkosjuomaksi oluen viereen eikä tällöin välttämättä kiinnitetä tarkempaa huomiota siihen viskilasin sisältöön. Jos tavoitteena on keskittyä tarkemmin siihen lasissa olevaan viskiin ja saada uusia oivalluksia, on paras vaihtoehto maistelutilaisuus eli tasting. Jutellaan seuraavaksi vähän tarkemmin, mitä tasting vaatii ja missä sellaiseen pääsee osallistumaan.

Tastingin järjestäminen on todella helppoa ja se onnistuu kotona tai baarissa, yksin tai porukalla. Jo vanhoihin pergamentteihin on kirjoitettu, että missä kaksi tai useampi viski yhdessä kokoontuu, kutsuttakoon sitä tastingiksi. Tylysti vaan siis yhden lasin sijaan kaksi lasia pöytään eri sisällöillä pöytään ja tasting voi alkaa. Ajatuksena tastingeissa on se, että siinä tulee mahdollisuus vertailla viskejä toisiinsa ja havaita samankaltaisuuksia tai eroavaisuuksia. Samalla makuaisti pääsee myös kunnolla tottumaan viskiin, jolloin laseista alkaa löytymään uusia aromeita. Käyn nyt läpi omia ajatuksiani ja kokemuksiani kolmeen eri tastingin tyyppiin liittyen.

1. Baarien järjestämät tastingit

Useat baarit järjestävät säännöllisesti tastingeja ja voin erittäin lämpimästi suositella sellaisiin osallistumista. Kyseiset tapahtumat noudattavat useimmiten jotain tiettyä teemaa, kuten tietyn tislaamon tuotteet, savuiset viskit, irlantilaiset viskit tai muuta vastaavaa. Kokonaisuus on suunniteltu siten, että viskit sopivat toistensa kanssa juotavaksi ja järjestys menee miedoimmasta vahvimpaan. Lisäksi mukana on ammattilainen vetäjänä kertomassa tuotteisiin liittyvää historiaa ja muuta mielenkiintoista. Tastingin alussa jokainen saa eteensä laseissa kaikki illan aikana tarjottavat viskit, joita pääsee etukäteen hieman nuuhkimaan ja ihmettelemään. Maistelun edetessä kuunnellaan tarinoita ja tietoa viskeistä ja maistetaan yksi kerrallaan pöydällä olevista laseista. Tässä vaiheessa ei juoda kaikkea, koska ohjatun osuuden päätyttyä pääsee vielä palaamaan ensimmäisiin viskeihin ja tekemään omaa vertailua. Toisella kierroksella saattaa hyvin löytyä uusia makuja ja mielipiteitä juomiin liittyen. Itse vedän perinteisesti lasit loppuun siten, että mielestäni paras viski jää viimeiseksi.

Tällaisessa tapahtumassa pääsee erittäin hyvin viskifiilikseen ja samalla tulee saatua loistavia vinkkejä omia pullohankintoja varten. Järjestävän tahon kannalta tastingeissa on selkeää markkinointiarvoa, joten osallistuminen on sisältöön nähden erittäin kohtuullisen hintaista. Toki kaikki on suhteellista ja kalleimmat maistelutilaisuudet maksavat satoja euroja. Sellaisilla summilla saakin sitten jo aika legendaarista tavaraa pöytään. Olen itse käynyt toistakymmentä ohjattua baaritastingia ja niissä kaikissa hinta on ollut n. 20-40 euroa, sisältäen 5-7 pullosta 2cl annokset. Tämänkin hintaluokan tapahtumissa olen saanut maistaa viskiä useamman sadan euron hintaisista pulloista ja kerran jopa lähes tuhannen euron pullosta.


2. Baarissa tasting ihan muuten vaan

Kunnon maistelun järjestäminen baarissa ei vaadi erityistä tapahtumaa, vaan se voi onnistua helposti koska tahansa. Hyvissä viskibaareissa henkilökunnalla riittää ammattitaitoa ja heiltä saa aina hyviä vinkkejä tilaamista varten. Mikäli tiskillä pyytää tastingia tietyllä teemalla, sellainen järjestyy varmasti. Listalla saattaa olla etukäteenkin määriteltyjä kokonaisuuksia hintoineen, mikäli mielessä ei ole jotain tiettyä kohdetta. Olen nähnyt mahdollisuuksia myös oman ohjatun tastingin tilaamiselle, mikäli sellainen kiinnostaa vaikka kaveriporukalla. Tässä ei kuitenkaan tarvita aina mitään suurempaa spektaakkelia. Lähtökohdaksi suosittelen, että älä koskaan tilaa yhtä viskiä 4cl, vaan mieluummin kahta viskiä 2cl. Sillä ajatuksella pääsee jo pitkälle!


3. Kotitasting

Mikäli lähipiiristäsi löytyy muita innokkaita viskinjuojia, mikä olisikaan parempi, kuin yhdistää voimat ja laittaa valikoiman parhaimmisto yhteen pöytään. Kotitastingin vetäminen on hyvä keino saada maistettua useampia tuotteita ilman että se vaatii keneltäkään valtavia henkilökohtaisia investointeja. Kyseessä on varmasti ainakin litrahinnalla laskettuna edullisin viskiharrastuksen muoto. Kotimaisteluissa ei toki ole ammattilaista kertomassa tuotteista, joten jonkun kannattaa etukäteen katsoa tietoa juotavista viskeistä jos mukaan halutaan mitään esittelyosuutta tuotteista. On myös toki mahdollista sopia, että jokainen osallistuja kertoo muille omasta viskistä, tai miten asian haluaakaan hoitaa. Pullojen lisäksi jokaisen kannattaa ottaa laseja mukaan, esimerkiksi 2kpl riittää, jotta hyvät aromit eivät mene väärässä astiassa hukkaan.

Meillä on nykyään pieni aktiivinen porukka, jolla olemme järjestäneet tastingeja hyvin säännöllisesti. Lähtökohtana oli aluksi, että jokainen tuo mukanaan jonkun pullon, mutta koska osa osti uusia tuotteita toisia aktiivisemmin ja myös pullojen hinnat vaihtelivat, päädyttiin pian käyttämään laskuria ja tasaamaan rahat lopuksi. Näin kuka tahansa voi nykyään ottaa vaikka kaappinsa kalleimman pullon mukaan jaettavaksi ja saada sen huomioitua rahanjaossa. Lisäksi kenellekään ei voi tulla pitkällä tähtäimellä epäreilu olo kustannusten jakautumisen suhteen. Myös tastingin sisällöstä saadaan laadukkaampi, koska joku voi tuoda vaikka pari-kolme sopivaa pulloa, mikäli juuri häneltä löytyy paras valikoima teemaan liittyen.

Tässä vaiheessa huomioitakoon, että maistelu ei välttämättä vaadi seuraa, vaan esimerkiksi itse vedän välillä yksinkin parin-kolmen viskin minitastingeja. Tarkemmin ajateltuna käytännössä kaikki viskiharrastukseni tapahtuu tastingien muodossa. Vaikka en aina vertaile eri tuotteita keskenään, on mielestäni hyvä juoda miedompaa viskiä "startteriksi" ennen voimakkaampaa tai savuisempaa viskiä. Tällä tavalla koen saavani parhaiten makua irti jälkimmäisestä tuotteesta.


Tulevaisuuden maisteluhommat

Viime viikonloppuna saimme järjestettyä Highland Park-tastingin, joka oli ollut pitkään odotuksissa. Baaritastingien suhteen on pidempi tauko käynnissä ja maistelut tapahtuvat todennäköisesti vain kotioloissa ainakin vielä jonkin aikaa. Lähitulevaisuudelle ei ole vielä tarkempia suunnitelmia, muuta kuin että seuraava maistelu vedetään savuisella teemalla. Siitä eteenpäin mennään puhtaasti sen mukaan, mitä viskejä porukka hankkii kaappeihinsa. Perinteisesti uusien pullojen hankinta kuitenkin lisää paineita uuden tastingin järjestämiseen. Pitkäaikaisempana suunnitelmana minulla on järjestää blendiviskeihin keskittyvä vähän suurempi kattaus. Tähän tilaisuuteen kerään viskikirjani suosituksista ja nettiarvosteluista sarjan pullotteita, joiden hinta on Alkossa maksimissaan n. 30 euroa. Tavoitteena on löytää halvimmasta hintaluokasta ne laadukkaimmat tuotteet. Kaapissani on jo muutama avaamaton pullo valmiina, mutta ennen toteutusta tarvitaan vielä täydennysreissu Viron puolelle. Loppupeleissä tarjolle tulee jopa 10-12 eri blendiä, eli 2cl annoskoosta huolimatta tapahtumasta tulee hieman normaalia tastingia railakkaampi.

Näillä ajatuksilla mennään eteenpäin ja palataan taas seuraavilla kerroilla!

Alkon verkkotilaus ja pikku maistelut

Tervehdys!

Vaikka perjantaina suoritettu Highland Park-tasting jätti toki jälkeensä kunnon kylläisen tunteen, saatiin viikonlopulle muutakin pientä viskitekemistä. Olin nimittäin kokeillut ensimmäistä kertaa Alkon verkkotilausta, joka oli saapunut omaan lähimyymälään. Pakko tähän väliin mainita, että Alkolla on todella hyvä palvelu, jossa voi ilmaiseksi tilata tuotteita mihin tahansa myymälään. Itse olin tiistaina laittanut tilauksen ja perjantaina sain saapumisilmoituksen.

Omasta paketistani löytyi Johnnie Walker Blender's Batch Red Rye Finish, joka on tuttu ja hyväksy todettu pullote. Ensimmäistä pulloa on vielä reilusti jäljellä, mutta ostin varalle vielä toisen, koska kyseessä kertaluonteinen erä. Lisäksi tilasin pari uutta viskilasia varastoon tulevia tastingeja varten.

Lauantaina illemmalla päätin vielä vetää pikku maisteluhetken, jossa tulisi maisteltua ainakin Red Rye startterina. En ollut pariin viikkoon testannut omenapuuprojektin etenemistä, joten tuntui loogiselta tehdä tässä samalla siihen liittyvä välikatsaus.

1. Johnnie Walker Blender's Batch Red Rye Finish
2. Grant's Family Reserve
3. Grant's + omenapuu

Johnnie Walkerin tuotteista minulla ei ole ihan liikaa positiivista sanottavaa, mutta Red Rye Finish on selvä poikkeus. Tuote maksaa Alkossa 30€ ja arvostelu on whiskybasessa 76,54%, eli näiltä osin vaikuttaa vain perusblendiltä. Maku on kuitenkin erittäin lempeä ja mukavan tuntuinen. Omaan suuhun tuntuu vähän bourbonilta, josta on poistettu itseäni häiritsevä pieni äklömakeus. Myöskään halvan viskin poltetta tässä ei ole lainkaan. Jälkikypsytys ruisviskitynnyreissä tuo oman kivan vivahteen kokonaisuuteen. Tuotteessa on poikkeuksellisen suuri osuus single malt-viskejä, minkä tuntee myös maussa. Tällä ei räikeitä makukokemuksia synny, mutta maistelun startterina tässä on henkilökohtainen suosikkini, 30€ hintaan ihan järkyttävän hyvä ostos!

Vertailukohtana hörpättiin seuraavaksi alkuperäistä Grant's Family Reserveä. Tämäkin on mielestäni ihan hyvä perusviski, mutta jää heittämällä Red Ryen jalkoihin. Maku on voimakkaampi ja tammisempi, hieman makeampi ja sisältää myös vähän sitä edellämainittua halvan viskin poltetta. Silti paljon parempi tuote esimerkiksi Johnnie Walker Red Labeliin verrattuna.

Kuukauden ajan omenapuun kaverina viettänyt Grant's on säilyttänyt edelliskerroista tutun omenapuun makean tuoksun, enkä havainnut siinä eroa aikaisempaan verrattuna. Myöskään värissä ei ole tullut silminnähtävää muutosta. Maussa tuntuu ensin se edelliskerroista tuttu ainutlaatuinen makeus, jota en ole muissa viskeissä koskaan tuntenut. Hetken kuluttua seuraa puun aromi, joka myöskin poikkeaa tutusta tammen mausta. Erittäin pehmeä profiili ja tästä ei enää meinaa löytää jälkiä alkuperäisestä Grant'sista. Maku on niin sulava, että minua edelleen häiritsee ajatus alkoholiprosentin laskemisesta. Testin voisi hyvin laittaa nyt pakettiin, mutta kun tänne asti on edetty niin en halua nyt lähteä lopettamaan. Saatan myöhemmin kokeilla uutta erää, jonka maustan selvästi pienemmällä määrällä omenapuuta ja lyhyellä aikavälillä. Olisi myös hyvä saada pohjatuotteeksi väkevämpi viski vahvuuden laskemisen varalle. Katsotaan, mitä tulee ajan mittaan keksittyä!

Highland Park-tasting 8.5.2020

Oikein sellaista tammitynnyrin tuoksuista tervehdystä koko lukijakunnalle!

Perjantaina oli loistava ilta kun pöytään iskettiin riviin suosikkitislaamon tuotteita, oli nimittäin Highland Park-tasting. Mukana oli yhteensä kuusi pulloa, joista kolme oli itselleni vielä täysin vieraita. Luottoa kuitenkin tällaisessa tapauksessa riittää loputtomiin ja olin odottanut tätä innolla useamman kuukauden. Ei muuta kuin tarkemmin tarkastelemaan!

Kierros 1:

Tuttuun tapaan maistelu jaettiin kahteen settiin, joista ensimmäisessä oli loogisesti nuoremmat tai maultaan miedommat tuotteet.

1. Highland Park 10v Ambassador's Choice
2. Highland Park Spirit Of The Bear
3. Highland Park 12v

Setti aloitettiin 10-vuotiaalla pullolla, joka on korkkaamattomana säilynyt kaapissani pari kuukautta. Pullon hinta oli Alkossa 50€ ja arvosana näyttää 83,79% whiskybasessa. Tastingin yhteydessä tästä tuli omalle listalleni viski #104. Pullotteen taustalla olevat tynnyrit on valinnut Highland Parkin lähettiläs Martin Markvardsen. Lopputuloksena Ambassador's Choicessa on 70% bourbontynnyreissä ja 30% oloroso-sherrytynnyreissä kypsytettyä viskiä. Tuoksussa huomaa sherryn makeuden ja sävystä löytyy myös himpun verran omenan sävyä. Tammen tuoksu tuntuu myös kivasti. Maussakin tammen mausteisuus ilmeni heti, mutta hedelmäiset aromit hyvin mukana. Alkoholiprosentti 46 sopii loistavasti, todella täyteläinen kokonaisuus. Jälkimaku voisi jatkua pidempään, mutta hintaan nähden ihan loistohankinta! Näitä ei vain ole enää oikein saatavilla, ostin itse yhden viimeisistä Suomen pulloista.

Seuraavana tuli maisteluun matkustajamyynnistä löytyvä Spirit Of The Bear, jolla ei ikämerkintää löydy. Litran pullon saa laivalta varmaan vähän päälle 50 eurolla ja arvostelu whiskybasessa näyttää 80,96%. Tästä tuli listaan viski #105. Tuoksu on tässä yllättävän mieto, tyypilliset Highland Parkin sävyt, eli hedelmäisyyttä, tammea ja hieman savua mukana. Vähän jää kuitenkin tuoksun osalta laimeaksi. Myös alkumaku jatkaa löysällä linjalla, mutta tammen mausteisuus nousee pelastamaan tilannetta. Pullote ei herätä mitään suurempia tuntemuksia, mutta sopii loistavasti startteriksi maisteluun. Tässä kohtaa vaihdettiin lasien 1 ja 2 paikkoja.

Kolmannesta lasista löytyi erittäin tuttu Highland Parkin pullote, eli 12-vuotias "Viking Honour". Pullote lähtee Alkosta 50 euron hintaan ja arvostelu whiskybasessa sanoo 81,93%, mikä on mielestäni pari pinnaa alakanttiin. Jykevässä kokonaisuudessa on mukana tasavertaisesti tammea, savuisuutta ja hedelmäisyyttä. Pullote sopii moneen eri tilanteeseen ja on tuoksun, maun ja jälkimaun osalta äärimmäisen hyvä hinta-laatusuhteeltaan!


Kierros 2:

Jälkimmäiselle kierrokseen tulivat mukaan Highland Parkin savuisimmasta päästä olevat tuotteet sekä myös tämän maistelun iäkkäin pullote.

1. Highland Park Dragon Legend
2. Highland Park 16v Wings Of Eagle
3. Highland Park Valfather

Kuvan ottamisen jälkeen viskejä tuoksuteltiin rauhassa ja samalla todettiin selvä virhe järjestyksessä, Dragonin savuisuuden takia. Dragon Legend ja 16-vuotias vaihtoivat suosiolla paikkoja ja ensin juotiin siis 16-vuotiasta. Pullon hinta-arvio oli lentokentällä n. 70€ ja arvosana whiskybasessa on 85,27%. Tästä tuli listalleni viski #106 ja samalla 17. maistamani Highland Parkin tuote. Tuoksussa huomaa kypsyyden verrattuna 12-vuotiaaseen, todennäköisesti molempien taustalla on samankaltainen tisle. Pehmeä mutta silti täyteläinen tammen aromi sekä tuttu pieni savuisuus. Maku noudattelee samaa kaavaa ja kokemus on erittäin miellyttävä. Menee hyvin paljon samaan suuntaan, kuin 18-vuotias oman kaapin suosikkipullo. Todella hyvä tuote siis!

Seuraavana siirryttiin selvästi savuisempaan päätyyn kun pöytään iskettiin Dragon Legend, jota tulikin jonkin aikaa sitten juotua ensimmäistä kertaa. Pullo maksoi Saksasta 50€ ja arvostelu whiskybasessa on 84,18%. Tässä tosiaan riittää savuisuutta ja mausteisuutta, mutta Highland Parkin tyylille uskollisena hedelmäiset sävyt seuraavat taustalla ja tuote on toisenkin maistelun perusteella laadukas ja miellyttävä.

Illan päätöksenä lasista löytyi Valfather-pullotetta, joka kuulemani perusteella on Highland Parkin kaikista turvesavuisin viski. Pullon hinta on alkossa 80€ ja arvosana whiskybasessa 84,43%. Tuoksu on tässä jännän makea ja savuisuus tuntuu vain hieman nenässä. Maistamisen yhteydessä viski lähtee hissukseen nousemaan esiin ja pian suussa tuntuu todella voimakas kokonaisuus savuisuutta ja tammen makua. Jälkimaku pysyy ihan hyvän aikaa suussa ja maistaminen aiheuttaa läsnäolijoiden keskuudessa hiljaista nyökyttelyä. Mahtava tuote!


Näillä eväillä saatiin viimeisteltyä hyvin laadukas maisteluilta. Jälleen kerran tuli uusia mukavia kokemuksia ja samalla vanhoja tuttuja tuotteita uusilla vertailukohteilla. Tällaiset illat ovatkin se kotitastingien suola. Ei muuta kuin seuraavia kertoja odottelemaan!