Kotioloissa puuhastelua, kypsytyskokeilu käyntiin

Vallitsevan pandemian takia on viime aikoina pysytty visusti kotioloissa, eli myös viskeihin liittyvät sosiaaliset aktiviteetit ovat jääneet huomattavasti vähemmälle. Kotona tulee nautisteltua omasta kaapista muutaman lasin verran viikossa, eli ihan kuivin suin ei tarvitse olla. Kuitenkin tässä alkaa jo kovasti odottelemaan, että pääsee porukalla järjestämään kunnon viski-iltamat. Meillä on hyvä tiivis porukka, jonka jäsenillä innostus on kova ja kun kaikkien voimat yhdistetään, meillä on mahdollisuuksia pitää erittäin maistuvia tastingeja. Nyt ajatukset täytyy kuitenkin suunnata muualle, ettei turhautuminen pääse iskemään. On siis loistava ajankohta laittaa käyntiin yksi pidempiaikainen projekti.

Olen viime aikoina tutustunut harrastukseen, jossa viskiä kypsytetään kotioloissa puutavaraa hyödyntäen. Perinteisesti viski ottaa värinsä ja makunsa tammitynnyristä, jossa tislettä säilytetään vuosikausia. Maustuminen perustuu siihen, että puu toimii siihen yhteydessä olevan tisleen kanssa suodattaen epäpuhtauksia ja luovuttaen samalla väriä ja aromeja. Normaalisti laadukkaan tuotteen saavuttamiseen menee vuosikausia ja tynnyrissä olevaa tavaraa saa yleisen lainsäädännön mukaan kutsua viskiksi vasta vähintään kolme vuotta kestäneen kypsytyksen jälkeen. Kotioloissa prosessi on kuitenkin mahdollista suorittaa selkeästi nopeammin lisäämällä viskin ja puun välisen kosketuspinnan määrää. Pelkästään tynnyrin kokoa pienentämällä kosketuspintaa saadaan suhteessa enemmän, mutta loppujen lopuksi käytetyllä astialla ei ole merkitystä, mikäli puukosketus saadaan muuta kautta. Tämän takia yleisenä menetelmänä on käytetty lasipurkkia, johon kaadetun tisleen sekaan lisätään puupalasia. Tässä on etuna nopean tuloksen lisäksi myös se, että värin kehitystä voi seurata silmämääräisesti.

Tärkeää puun valinnassa on varmistaa, että sisälle laitettu puu on turvallista, eli sitä ei ole käsitelty mitenkään ja se ei sisällä haitallisia aineita. Lähtökohtaisesti puuna käytetään tammea, onhan se ylivoimainen ykkönen viskiteollisuudessa. Kypsytys on kuitenkin mahdollista suorittaa myös muita puulajeja käyttäen, joista jokainen tuo sisältöön oman yksilöllisen vaikutuksensa. Itselläni ei tähän hätään löydy käsittelemätöntä tammea kaapin perältä, mutta pihalla kasvaa omenapuu, jonka oksia hyödynnetään nyt tässä ensimmäisessä vaiheessa ja tehdään tammella kokeilut myöhemmin. Nettikeskusteluissa käytettäväksi suositellaan puuta, joka on kaatamisen jälkeen saanut kuivua useamman vuoden ja näin "maustua". Nämä kriteerit eivät omassa versiossani täyty, vaan nyt puhutaan syksyllä leikatuista oksista, jotka ovat odotelleet pihalla vaihtuvissa sääolosuhteissa. En stressaile liikaa, koska kaikissa ohjeissa puhuttiin kypsyttämisestä raakatisleestä lähtien, kun taas itse käytän pohjana valmista blendiviskiä. Tässä ei siis voi mennä täysin pieleen.

Omaan kokeiluerään otin omenapuun oksat, joista veistin uloimmat kuoret pois. Muutama päivä myöhemmin käsittelin paloja vielä hieman pienemmäksi, jonka jälkeen hoidin paahtamisen, eli pidin uunissa 160 asteessa n. 1h 20min. Uunin avaamisessa tuoksu muistutti aika paljon koivuvihdan tuoksua, miellyttävä tuoksu siis!
 Seuraavana vielä poltin grillillä pintaa (oli muuten kaasugrillillä oma urakkansa). Paahdon ja polttamisen tarkoituksena on helpottaa puun ja viskin välistä yhteistyötä ja saavuttaa parempia aromeita. Näistä voi myös tehdä vain jommankumman ja tarkoitus onkin myöhemmin kokeilla tammen kanssa laajemmin eri vaihtoehtoja, kuten eri lämpöasteissa paahtamista ja polttoa sellaisenaan.

Viskiä 5dl, puuta 21g

Kun kaikki oli valmista, oli jäljellä enää puun lisääminen viskin sekaan. Kaapista vapaaehtoiseksi kokelaaksi asettui Grant's, jota löytyi kaapista runsaasti ja hinnankin puolesta sitä kehtaa käyttää kokeilussa. Puista päätin käyttää puolet, mikä on puoleen litraan reilusti, mutta ei ihan liikaa. Helppo homma, viskit puhtaaseen lasipurkkiin, puut sekaan ja kansi tiukasti kiinni. Seuraavana on vuorossa enää odottelua. Tarkkailen jatkossa värin kehittymistä aika tiuhaan ja ajattelin viikoittain testata pienen maistiaisen. Vielä ei ole mitään hajua, miten kauan kokeilu kestää, mutta seurataan tilannetta ja katsellaan vielä myöhemmin sitä tammikokeilua.

Tässä oli kaikki tältä erää, seuraavaan kertaan!