Suuri blenditasting 23.10.2020

Tervehdys!

Tässä jaksossa sukelletaan hintahaitarin edullisimpaan päätyyn sekoiteviskien merkeissä. Tällaiset perustuotteet jäävät viskiharrastuksessa usein unohduksiin, mutta jossain vaiheessa minulle heräsi yllättävä kiinnostus tutustua myös halpiskategoriaan rauhassa. Loppujen lopuksi myös perus janojuomaviskeille löytyy omat hetkensä ja lisäksi halvimmasta hintaluokasta löytyy ihan hyvääkin tavaraa.

Sain idean blenditastingista joskus alkuvuodesta ja aika pian tein myös ensimmäiset hankinnat sitä varten. Osa pulloista kerkesi siis lojua kaapissa yli puoli vuotta maistamattomina ja viimeisimmätkin tuli ostettua kesällä. Tuntui siis hyvältä saada vihdoin tämä tapahtuma järjestettyä. Ajatukseni oli yksinkertainen: normaali tasting halvimmilla viskeillä on aika tylsä, joten tällaisessa tapahtumassa valikoimaa tarvittiin enemmän. Hankin siis pulloja yhteensä kymmenen kappaletta, joista jokainen oli eri valmistajalta. Kokonaisuutena tämä projekti oli ehkä hieman riskialtis, mutta luotin omiin taustatutkimuksiini ja lisäksi ajattelin, että kyllä niille liemille käyttöä keksitään tavalla tai toisella.

Maistelun ensimmäisessä vaiheessa siemailtiin koko kymmenikkö läpi ja sen jälkeen oli vielä mahdollisuus palata santsaamaan suosikkituotteita. Ilta sujui oikein mukavissa tunnelmissa ja santsikierroksellakin taisi mennä lähes koko kattaus uudelleen. Tämä oli siis normaalia huomattavasti tuhdimpi viski-ilta ja se tuntui myös seuraavan päivän olotilassa. Käydään vielä vilkaisemassa valikoimaa tarkemmin ja katsomassa, mitä ajatuksia blendeistä jäi käteen!

1. Tullamore D.E.W

2. VAT 69

Ensimmäisessä lasiin kaadettiin irlantilaista klassikkoa Tullamore D.E.W:iä, joka on muuten saanut nimensä tuotteen kehittäjästä Daniel Edmund Williamsista. Tämä kolmen tislauksen läpikäynyt perustuote osoittautui maultaan hyvin pehmeäksi, hedelmäiseksi ja hennon kukkaiseksi. Mukava perustuote ilman häiritseviä ominaisuuksia ja positiivinen startti, vaikka pullon arvosana onkin tämän valikoiman heikoin. Pullon hinta on Alkossa 30€, mutta blendiviskeille tyypilliseen tapaan etelänaapurin hinta on huomattavasti alhaisempi, noin 20€/litra.

Toisesta lasista löytyi jo aikaisemmin testattua VAT 69-viskiä. Kiinnostava pullote, josta löytyy makeuden ja hedelmäisyyden lisäksi myös yrttisiä sävyjä. Erikoisempi, mutta miellyttävä tuote! Vuoden sisällä reilun 10% hinnankorotuksen kokenut pullo on Alkossa edelleenkin vain 23,45€ hintainen ja oikein suositeltava hankinta.

Ensimmäisestä kaksikosta raadin äänet päätyivät tylsästi 3-3 tasapeliin, itse olin ehdottomasti VAT 69:n kannalla lähinnä ryhdikkäämmän ja monimuotoisemman olemuksen johdosta.

3. Johnnie Walker Red Rye Finish

4. White Horse

Kolmantena maistettiin tutuista tutuinta Johnnie Walkeria, jota on lukemattomien maisteluiden lisäksi käytetty ahkerasti omissa tammiprojekteissa ja olen ostanut tätä yhteensä kolme pulloa. Maussa tulee mukavasti esiin maltaisuus ja makean bourbonimainen sävy, johtuen ensimmäisen käyttökerran bourbontynnyreistä. Ruisviskitynnyrin jälkikypsytys antaa oman osuutensa ja lopputuloksena on todella mukava pullote. Hinta on Alkossa 30€ ja tätä on edelleen saatavilla. Vahva suositus!

Neljäntenä estradille saapui White Horse-puteli, joka oli vuosikausia odotellut avaamattomana ja lukuisten sattumien summana päätynyt käsiini. Olinkin odotellut kovasti tämän maistamista ja tämä olikin kiinnostava. Maku starttaa makeuden kärjellä mutta yhtäkkiä mukaan liittyy mausteisuus ja pieni savuisuus sekoittamaan pakkaa. Erikoinen, rosoinen ja röyhkeä fiilis, mutta tämä toimii hyvin! Pullo on joskus ollut Alkon valikoimassa 14€ hinnalla, mutta nykypäivän saatavuudesta en osaa sanoa.

Tästä duosta White Horse säväytti minua enemmän, mutta siihen se menestys jäikin ja äänestyksen lopputuloksena JW Red Rye voitti lukemin 5-1.

 

5. Ballantines 12v

6. Bushmills Black Bush

Ballantinesin 12-vuotiasta pullotetta odottelin innokkaasti, koska ainakin Glenburgien ja Glentauchersin 15-vuotiaat ovat olleet positiivisia kokemuksia. Ei tästäkään pettymystä tullut, maku on hyvin hedelmäinen, vaniljainen ja hunajainen. Iän vaikutus tuntuu mukavasti kun tammisuus liittyy seuraan ja tässä on hieman hienostuneisuuttakin havaittavissa. Onnistunut liemi kyllä! Alkosta tätä ei löydy, mutta ulkomailta voi napata pullon mukaan alle kolmella kympillä.

Kuudentena maistettiin viskiä Bushmillsin tislaamolta, jonka vuonna 1608 saama tislauslupa on nykyisistä tislaamoista maailman vanhin. Tässä Black Bush-pullotteessa mukana huomattava määrä sherrytynnyreissä kypsytettyä mallasviskiä, mikä tuntuukin makuprofiilissa. Makeutta ja pientä mausteisuutta sopivassa suhteessa, todella mukava maku!

Sherryisyyden tuoma tasapainoinen makukokemus siivitti tällä kierroksella Bushmillsin 4-2 voittoon ja myös allekirjoittanut oli asiasta samaa mieltä.

7. Highland Queen Sherry Cask Finish

8. Hankey Bannister Heritage

Tässä kaksikossa olikin kovat piipussa kun molemmat pullot olivat kattauksen parhaiten arvosteltuja lähes samoin lukemin (Whiskybase 81,19% ja 81,17%). Hitusen paremman lukeman omaava Highland Queenin sherryviimeistelty pullote olikin tuttu tuote kun pullosta oli kotikäytössä kerennyt jo hupenemaan puolet. Olen aina pitänyt tätä erittäin hyvänä blendiviskinä ja tämä näkemys pysyi vahvasti ennallaan. Makean sherryinen tuote sisältää miellyttävän ja täyteläisen olemuksen ja näin halvaksi viskiksi myös jälkimaku on kohtuullisen pitkä. Tämä on erinomainen startteri sherryisten viskien maistelutilaisuuksiin. Pullon hinta on Alkossa 23€ ja tämä on ehdoton hankintasuositus varsinkin sherryisyyden ystäville. Ostan varmasti uuden pullon kun edellinen on tyhjennetty.

Viereisestä lasista löytynyt liemi onkin mielenkiintoisella tarinalla varustettu, nimittäin Hankey Bannisterin tislaamolta varaston uumenista löydettiin vanha pölyinen pullo, joka osoittautui lähes sata vuotta vanhaksi. Löydös toki laitettiin maisteluun ja sisältö oli sen verran miellyttävä, että sitä lähdettiin jäljittelemään Heritage-pullotteessa. Odotin tätä innolla ja lasista löytyikin varsin hyvä tuote. Aromien kirjosta erottuu tammea, tummaa suklaisuutta sekä myös vaniljaa ja makeaa hedelmäisyyttä. Kiinnostava ja kompleksi tuote, jota korkeampi 46% pullotusvahvuus palvelee loistavasti. Tämä maksoi Alkossa 30€ joskus alkuvuodesta, mutta nyt huomasin tuotteen poistuneen valikoimasta. Onneksi tuli haettua silloin talteen, koska tämä on poikkeuksellisen hyvä blendi!

Tästä kovalaatuisesta kaksikosta selkeä suosikki oli Hankey Bannister tuloksella 5-1 ja itsellenikin ratkaisu oli erittäin helppo vaikka molemmat ovatkin kovia tuotteita.

9. Grant's Triple Wood Smoky

10. Islay Mist Original

Maistelukierroksen päättävä savuinen kaksikko alkoi Grant'sin savuisesta pullotteesta. Triple wood-nimi tarkoittaa pullon sisältöä, josta löytyy uutta tammitynnyriä ja sekä ensimmäisen että toisen täyttökerran bourbontynnyriä. Mukana on tässä versiossa toki myös savuisia tisleitä. Mausta löytyy reilua makeutta, hedelmäisyyttä, hunajaisuutta, tammea ja pientä savuisuutta. Tässä on selvästi vedetty savun suhteen iisisti ja vaikutus kokonaisuudessa on melko rento. Ihan kiva pullote, tuttua Grant's tyyliä pienellä savuisella lisätwistillä.

Viimeisenä maisteluun meni klassinen Islay Mist, jonka runkona on nimensä mukaisesti Islay-saaren tuotokset, erityisesti Laphroaigin. Mukana on kuitenkin myös tavaraa ainakin Speysiden alueelta. Maku on tässä liemessä oikein toimiva, savuisuus on selkeässä johtoasemassa ja homma etenee ilman turhia kommervenkkeja. Rehellinen ja nimelleen uskollinen pullote. Hinta tälle tuotteelle on Alkossa 28€ ja eihän se ollenkaan kova hintapyyntö ole. Mielenkiintoisena havaintona löytyi myös Islay Mistin 12-vuotias pullote, jonka hinta on vain 35 euroa.

Viimeisen kaksikon arvostelussa huomasi hyvin henkilökohtaiset mieltymykset, joiden johdosta päädyttiin 3-2 lukemiin Islay Mistin hyväksi kun yksi osallistuja ei kyennyt päättämään voittajaa. Itse olin selkeästi Islay Mistin kannalla näin savuisten viskien ystävänä.

Näillä tunnelmilla saatiin maistelut suoritettua mukavasti. Illan aikana järjestettiin vielä yleisöäänestys, jonka perusteella parhaaksi tuotteeksi valikoitui Hankey Bannister Heritage, odotetusti. Toisella sijalla oli Johnnie Walkerin Red Rye ja pronssimitali luovutettiin Highland Queenille. Ihan selkeä ja perusteltu lopputulos ainakin omasta mielestäni. Kokonaisuutena tämä ilta täytti odotukseni mainiosti, kaikki viskit olivat varsin maistuvia ja jokaista kehtaa esimerkiksi käyttää tastingissa startterina tai tarjoilla vieraille. Kuitenkin tässä puhutaan parhaimmillaankin 82-83% arvosanan ansaitsevista pullotteista ja en aio hankkia tällaisia tuotteita kaappiin enempää. Tämän rupeaman jälkeen palaan ilomielin takaisin normaaliin hillitympään järjestelyyn tastingien suhteen, mutta oli hauska repäistä vähän erilainen illanvietto!

Hyvät syksyn jatkot, palaillaan taas seuraavalla kerralla!

Highland Park-tasting 8.10.2020

Hyvää iltaa kaikille kunnianarvoisille viskiniekoille!

Tällä kerralla käydään läpi melko makeaa kattausta kun viimeisimmässä maistelutilaisuudessa pöytä saatiin täyteen Orkneyn tuotantoa. Kyse on siis tietenkin Highland Park-pullotteista, joita tuli viimeisimmässä verkkotilauksessa haalittua oikein sylin täydeltä. Jokainen tilattu pullo oli entuudestaan itselleni tuntematon, mutta ainakin hyvin arvosteltu ja moni myös kovin rajatusti saatavilla. Viskien lisäksi tilaukseen meni myös läjä upeita Highland Park-laseja, eli teema on ainakin täysillä huomioitu. On sanomattakin selvää, että tätä settiä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Pidemmittä puheitta käydään kimppuun!

1. Highland Park 12v Viking Honour

Ennen tuntemattomaan osastoon hyppäämistä makuaistit starttailtiin erittäin tutulla 12-vuotiaalla pullotteella. Hedelmäistä makua täydentää sopiva mausteisuus ja mukana on myös hivenen savuakin. Tämä on edelleen oikein menevä tuote, jonka saa Alkosta kohtuullisella 50€ hinnalla. Whiskybasen arvosana näyttää 81,84% mutta tässä on pullote omaan makuuni ja annan tälle 83%.

2. Highland Park 10v Rebus 30 Rankin

Toisena pullotteena esiintyi 10-vuotias tuote, joka on osa 10 000 pullon erikoiserää ja tekee kunniaa Rebus-novelleille ja niitä tehtailleelle Ian Rankinille.

Tuoksu starttaa makeana, vaniljaisena ja hieman laventelisenakin. Ensituntumalla tuntui myös hieman halvan viskin olemusta, mutta tämä hälveni liemen hieman odoteltua lasissa. Kokonaisuus on pehmeä, erikoinen ja miellyttävä.

Maku antaa ensimmäisenä annoksen nuoren viskin uhmakkuutta ja myös kuivattaa suun pian maistamisen jälkeen. Mausteisuus on selvästi läsnä ja jatkuu maun kaaren loppuun asti. Makuprofiili poikkeaa huomattavasti tuoksun lupailemasta kesäisestä aromista. Hämäyksestä huolimatta ei tässä mitään valittamista ole! Tälle pullotteelle löytyy varmasti sekä uskolliset kannattajat että vannoutuneet inhoajat. Whiskybasen arvosana on silti korkea 83,15%. Arvostelu on hankalahkoa mutta pidän saman linjan ja laitan tälle 83%, mikä on varsin hyvä lukema suunnilleen 40 euroa maksaneelle pullolle.

3. Highland Park 12v Ness Of Brodgar's Legacy

Kolmantena viskinä kokeiltiin 12-vuotiasta erikoiserää, jonka nimi viittaa arkeologiseen kohteeseen Orkneylla.

Tuoksu on täynnä Highland Parkin tyylille ominaista makeutta, mausteisuutta ja tammen sävyä. Jykevä ja rehellinen tuoksu!

Maun kärkeen iskee mausteisuus ja kokemus on viskin 46% vahvuuteen nähden melko voimakas. Sävyssä tuntuu hieman kitkeryyttä ja savua, mutta ensikosketuksen takaa paljastuu makeampi puoli ja loppujen lopuksi hyvin toimiva tasapaino. Tämähän on kiinnostava! Jälkimaku on tämän ikäiseksi tuotteeksi hyvin pitkä. Toisella maistelukierroksella maku ei hyökkää päälle niin voimakkaasti ja arvosana vielä hitusen paranee. Tämä on varsinainen syysiltojen pelastaja! Whiskybasessa lukema näyttää 86,06% ja tämä sopii omiin ajatuksiini loistavasti. Laitetaan siis lukema 86% tälle hyvälle tuotteelle, oikein hyvä hankinta alle 70 eurolla!

4. Highland Park 13v Saltire Edition 2

Illan neljäs pullote kuuluu vuoden 2019 erikoiserään, joka on tehty yhteistyössä F1-kuljettaja David Coulthardin kanssa. Pullote on tehty yksinomaan tislaamon oman kaupan myyntiin, mutta erän suuruudesta ei löydy tarkkoja faktoja.

Edellisen tuotteen rosoisuuden jälkeen tässä hypätään rennompaan päähän kun pehmeä tuoksu tarjoilee makeutta, kukkaisuutta ja pientä laventelisuuttakin. Oikein mukava ja syleilevä aromi.

Makealla kärjellä esittäytynyt alkumaku saa ryhtiä kevyestä tammen mausteisuudesta ja pienestä suolaisuudesta. Jälkimaussa kaikki elementit yhdistyvät loistavasti toimivaksi kokonaisuudeksi, joka viipyilee suussa varsin rauhassa. Taas laitettiin laatua asteen verran paremmaksi, aivan loistava tuote! Whiskybase tarjoaa arvosanaksi 86,87% ja edelleen massan mielipide osuu oikeaan kun annan tälle itse 87%. Pullon hinta oli oikein edullisesti vajaa 70€, mutta vain vuoden aikaisemmin pullotettu 1. erä taas liikkuu keskimäärin yli 300 euron hinnoissa. Voi olla, että tätä tulee vielä santsattua!

5. Highland Park 18v Viking Pride Travel Edition

Viidentenä pullotteena esiin otettiin tuttu 18-vuotias Viking Pride-pullote, mutta tässä kyseisessä matkamyyntipullotteessa alkoholipitoisuus on nostettu normaalista 43 prosentista omaan suosikkivahvuuteeni eli 46 prosenttiin. Alkosta saatava "normiversio" oli jossain määrin viskiharrastukseni ensirakkaus, joten odotin hyvin innokkaasti tämän testaamista.

Tuoksu tarjoaa juuri sitä, mitä hyvältä Highland Parkilta odottaakin, eli hedelmäisyyden, vähän kukkaisuuttakin sekä mukavasti ikääntyneen tammen aromin. Rennoista elementeistä huolimatta olemus on jämäkkä ja tuoksun takana tuntuu voimaa.

Maistaessa suun valtaa välittömästi loistava makeuden, lievän savuisuuden, mausteisuuden, ja arvokkuuden sekoitus. Jälkimaku jää pitkäksi aikaa suuhun nautittavaksi. Loistava tuote, jossa korkeampi alkoholipitoisuus selkeästi toimii edukseen! Whiskybasen arvosana on yllättävän alhainen 86,80%, mutta tässä on omaan makuuni aivan loistava tuote, josta ei puutteita keksi. Annan tälle 89% lukeman ja tämä pullo oli noin 150€ hankintahinnallaan ehdottomasti hyvä ostos. Täytyy sopivalla hetkellä kokeilla tätä rinnakkain normaalin 18-vuotiaan kanssa.

6. Highland Park Orkney Rowing Club

Kattauksen viimeinen pullote on nimensä mukaisesti tehty yhteistyössä Orkneyn soutuseuran kanssa ja tuotantoerän suuruus on yhteensä 4000 pulloa. Alkoholiprosentti tällä on korkea 58%, mutta en silti ole varma, onko kyse tynnyrivahvasta pullotteesta.

Raakana nuuhkittuna tuoksu on savuinen ja odotetusti hitusen liian päällekäyvä. Rujon asenteen alta havaitsee kuitenkin välittömästi loistotuotteen. Parin vesilusikan jälkeen tuoksu muuttuukin rauhalliseksi ja miellyttäväksi kombinaatioksi makeutta, tammea ja pientä savuisuutta.

Makupaletti starttaa rauhallisesti hyvällä makeudella ja vaniljaisuudella, mutta mausteisuutta ja savuakin tulee esiin. Maku on voimakas ja hallitseva, ronski ja jämäkkä. Makeista elementeistä ja mausteisemmasta puolesta koostuva makuprofiili on karkea, mutta hienostuneen miellyttävä. Tällaiselta se Highland Park kuuluu maistua! Whiskybasessa tälle on annettu kova 88,05% arvosana ja en lähde tästä pakittelemaan, vaan lyön 88% lukeman itsekin. Pullon hinta oli hieman yli 80€, eli todella edullinen hankinta. Tämä ei pärjää 18-vuotiaalle arvostelussa, mutta hinta-laadussa tämä on ehdottomasti tastingin voittaja!

Tällainen oli settimme tällä kertaa. Illan tarjoilu täytti kyllä kaikki suuret odotukset ja vähän päällekin. Tarkan pohdiskelun jälkeen pystyn sanomaan, että tässä oli kaikista käymistäni tastingeistani toiseksi paras. Vaikka joskus laseissa onkin ollut arvokkaampia liemiä, oli tässä maistelussa teema, tuotteet, maistelujärjestys ja fiilis ylipäänsä niin onnistuneita, että koko loppuillan oli täysi vau-tunne päällä. Mainittakkoon muuten, että ykkössijalta löytyvä maistelu oli baaritasting ja myöskin Highland Park-teemalla.

Uusista hankinnoista voin sanoa jokaista erittäin onnistuneeksi ja on ilo lisätä nämä viskit mukaan kokoelmaani. Viime aikojen monipuolisten hankintojen myötä olinkin hieman päässyt unohtamaan Highland Parkin, mutta sain loistavan muistutuksen, että mikä on se todellinen kärkitislaamo. Tässä vaiheessa listaltani löytyy maistelumerkintöjä yhteensä 165kpl ja näistä on Highland Parkin viskejä 24kpl. Paljon on siis jo kokeiltu, mutta vielä riittää koluttavaa Orkneyn tuotannossa!

Eiköhän nämä kirjoittelut piisaa, jatketaan seikkailuja taas seuraavalla kerralla. Ainakin kotikypsytysosastolla on pientä päivitystä tapahtunut, vilkaistaan sitä piakkoin. Adios!

Labran tarkistus ja tulevaisuuden pohdinnat

Tervehdys kaikille!

Muutamaan viikkoon ei olekaan ollut varsinaisia tastingeja, mutta olen kerran tai pari istunut nauttimaan yksittäisiä viskejä ja tulipahan tässä hiljattain myös käytyä päiväristeilyllä hankkimassa kulttuurielämysten lisäksi pientä täydennystä kaappiin. Mukana oli useampi tuttu pullo, mutta myös pari uutta elämystä odottelee nyt kaapissa maistamistaan. Nykyiseltä viskilistaltani löytyy jo 159 tuotetta ja onkin jännittävä nähdä, pääsemmekö rikkomaan 200 viskin rajan vielä tänä vuonna. Seuraan tiukasti lukeman kehittymistä ja ajankohdasta riippumatta kun olen saanut 200 viskiä maistettua, aion tehdä listasta oman spesiaalipäivityksen. Sitä odotellessa kirjoittelen päivityksiä kun pääsen kokeilemaan uutuustuotteita. Pitäisi kai myös harkita uutta kaappiesittelyä kunhan kaikki nykyiset pullot on tullut testattua.

Tässä välissä voidaan jutella hieman kotimaisemmasta tuotannosta, nimittäin omista pikku kypsyttelyistäni. Olen käynyt pari viikkoa sitten läpi kaikki purnukat ja arvioinut yksittäisten projektien sekä koko kypsyttelyhomman tulevaisuutta. Katsotaan, mitä havaintoja syntyi!

Ensimmäisestä purkista löytyvä Johnnie Walker Red Rye on kypsynyt 220 asteessa paahdetun tammen kera kolmen kuukauden ajan ja makea tumman paahdon maku on tarttunut mukavasti. Tässä ei ole suuria käänteitä tapahtunut joten vielä on varaa odotella. On kuitenkin odotettavissa, että kerran käytetty tammi tuo vaikutuksensa aavistuksen hitaammin. Kypsytys ei välttämättä kuitenkaan jatku ainakaan kuukausitolkulla.

Poltetulla tammella kolme kuukautta kypsytetty Red Rye pitää sisällään aikaisemmin todetun lempeän makean, mutta sisimmässään synkän olemuksen. Tämä on lupaava purkki, joskin vaikutus tuntuu kehittyvän äskeistä purkkia hitaammin ja myös suurempi viskin määrä vaikuttaa varmasti asiaan. Katsotaan, mihin tämä etenee lähikuukausina!

Kolmannessa purkissa on suuri neljän tammen Grant's-kokeilu, jota maistaessani olen aina pelännyt pahinta. Lähes kolmen kuukauden jälkeen maku ei siltikään ole mikään täysin överi, vaikka tammen mausteisuus ja tuhti sävy onkin johtavassa roolissa. 

Päätin kuitenkin tässä nyt vielä pari viikkoa myöhemmin maistaa Grant's-kokeilun uudelleen ja yhteensä 104 päivän kypsyttelyn jälkeen totesin, että vihelletään tämä peli poikki. En siis lähtenyt pilaamaan tätä kyseenalaista tuotetta täydellisesti, vaan nappasin puupalat pois ja jätin tuotteen odottamaan sitä, että grafiikkaosastomme saa designin kehitettyä tälle. Tämä kypsytyksen kesto oli kyllä todellinen yllätys, olin uskonut, että tähän pisteeseen päästään helposti noin kuukaudessa. Tehdään tähän vielä jonkinlainen katsaus kun tuote on pullotettu.

Kaksi kuukautta kypsyneen Red Rye-projektin maistelu starttasi 120 asteessa paahdetulla tammella. Tuotelupauksensa mukaisesti mausteisuutta piisaa, samoin makeutta. Ihan hyvällä linjalla silti mennään eli otetaan tähän väliin vielä noin kuukausi kypsyttelyä ja arvioidaan sitten tilanne uudelleen.

Seuraavana maistettu 180 asteessa paahdetun tammen tuotos oli kattauksen makein tuote, sellaisenaan vähän turhankin makea nautittavaksi. Kuitenkin viime kerrasta opin, että tämä toimii paremmin muiden kanssa sekoitettuna. Voisin silti veikata, että nelikon joukosta tämä on yksi ensimmäisistä, jonka kypsytyksen pistän poikki.

Kovimmassa lämmössä, eli 220 asteessa paahdettu tammi on tässäkin projektissa todettu hyvin toimivaksi työjuhdaksi, purkista löytyy oikein mukava tuote ja ensimmäisen käyttökerran tammi tuntuu toimivan erityisen hyvin ainakin Red Ryen kanssa. Tätäkään ei välttämättä tarvitse enää ikuisuuksia odottaa, seurataan tilannetta!

Poltetulla tammella kypsytetty viski osoitti heti tuoksun kohdalla, että tälläkin kertaa kyseessä on nelikon paras tuote. Tässäkin ensimmäisen käyttökerran puupalanen tuntuu hyvältä. Synkän ja makean pehmeä olemus tasapainottelevat kivasti lasista siemaillessa. En tuhlaa lientä liikaa, vaan jatkan odottelua rauhassa.

Siinä olikin kaikki seikkailut tältä erää. Omenapuulla kypsytettyä Grant'sia ei tässä vaiheessa maistettu, mutta puolen vuoden rajapyykki on hyvin lähellä ja pullotus tapahtuu jo reilun viikon kuluttua. Itse asiassa uudelle viralliselle tuotteelle löytyy jo pullo täysin valmiina, eli sitä päästään ihmettelemään jo seuraavassa postauksessa!

Tämän viimeisen maistelukierroksen aikana pohdiskelin hieman näiden kotiprojektien tulevaisuutta ja totesin, että nykyisellä mallilla puuhastelujen aika alkaa pikkuhiljaa olla ohi. Näistä projekteista on ollut kyllä hupia, mutta homma alkaa pahasti toistamaan itseään, kun kypsytellään valmiita viskejä. Haluan vielä jossain vaiheessa kokeilla savuisen viskin jälkikypsyttämistä ja saatan ehkä joskus tehdä ns. huonon viskin parannushaasteen, mutta muuten en enää aloita projekteja, ennen kuin saan käsiini oikeaa raakatislettä. Olen tähän liittyen tehnyt jo pientä tiirailua ja etsinyt sopivia "new make"-tuotteita. Mielestäni löytyy jo yksi ajatus, joten voi hyvin olla, että seuraava kokeilu lähtee jo piakkoin käyntiin. Pidetään peukut pystyssä ja katsotaan, mitä tapahtuu!

Näillä eväillä onkin hyvä jatkaa kohti tulevia koitoksia. Viimeistään nyt kesä on vaihtunut syksyn puolelle ja pitkä pimeä talvi lähestyy. Iltojen hämärtyessä ja kelien viilentyessä onkin loistava hetki istua rauhassa alas ja nauttia oman kaapin laatutuotteista. Ei muuta kuin tunnelmavalaistus päälle ja lientä lasiin, kyllä tästäkin talvesta selvitään!