Vähän aikaa sitten aloitettiin uusi kypsytyskokeilu, jossa eri tavoilla käsitellyn tammen avulla lähdetään muokkaamaan Johnnie Walker Red Rye-viskiä. Tällaisessa kokeilussa kypsytystä on hyvä seurata säännöllisesti, jotta tilannetaju säilyy eikä lopputuloksen suhteen tapahdu yllätyksiä. Muutenkin on kypsytyksen kannalta hyvä välillä avata purkkia, koska se toimii vastineena tynnyrissä tapahtuvalle puun luontaiselle hengittämiselle. Käydään seuraavaksi läpi pähkinänkuoressa kypsytyksen havaintoja ja lopputuloksia.
Paahto 120 astetta
Kypsytys vaikutti tässä tapauksessa selkeästi liemen mausteisuuteen. Rotevaa tammen aromia tuli mukaan ja makukokonaisuus eteni kuivempaan suuntaan. Myös alkuperäisen Red Ryen makeus hieman hälveni samalla. Neljän päivän jälkeisessä maistamisessa totesin, että kypsymisaikaa tarvitaan vielä lisää, mutta jo muutama päivä myöhemmin ymmärsin, että kannattaa olla varovainen. Heti seuraavalla maistelukerralla eli 9. päivän kohdalla totesinkin, että on hyvä hetki lopettaa kypsytys.
Paahto 180 astetta
Tämän purkin sisältö meni ihan eri suuntaan edelliseen verrattuna, koska tiukan tammisuuden sijasta tässä korostuu vaniljaisuus ja hedelmäiset aromit. Ajan kuluessa tammen rooli kokonaisuudessa pieneni ja mausta kehkeytyi jopa hieman imelänpuoleinen. Oli looginen ratkaisu keskeyttää tämänkin kypsytys 9. päivän kohdalla, koska maku ei yksinkertaisesti ole meikälöisen tyyliä, enkä näe tarvetta voimistaa sitä enää. Bourbonfaneille tämä voisi olla hyvä tuote, mutta itselleni nelikon heikoin. Jään silti odottelemaan, minkälaisen roolin tämä saa kun näitä lähdetään sekoittelemaan.
Paahto 220 astetta
Tämä purkki oli heti ensimaistelussa selkeä suosikkini, koska olemus oli jo parin päivän jälkeen arvokkaamman oloinen. Puun vaikutus tuntui myös alussa suurimmalta tässä ja veikkailin, että tästä pitäisi ensimmäisenä keskeyttää kypsytys. Muuttuminen tuntui myöhemmin hidastuneen, mutta vaikutusta oli saatu sen verran paljon, että 9 päivää tuntui tähänkin sopivalta ajalta.
Poltettu
Tämä purkki aloitti urakkansa ujoimmalla linjalla ja ensimaisteluissa ero oli kovin vähäinen muihin verrattuna. Oli kuitenkin ilo huomata, että jo neljän päivän kohdalla tuoksuun oli saatu ronskimpaa sävyä ja myös makuun ilmestynyt kivaa tummaa vivahdetta. Seuraavissa maisteluissa tämä nostikin pistesaldoaan rajusti ja 9. päivän kohdalla lopetin tämänkin tuotteen kypsytyksen. Samalla valitsin tämän suosikkituotteekseni.
Siinä tuli siis taputeltua kypsytysvaihe ja seuraavaksi odotellaan sopivaa ajankohtaa maistelutilaisuuden pitämiselle. Tarkoituksena minulla on testata näitä valmiita tuotteita toistensa kanssa sekoitettuna eri variaatioilla ja havaintojen perusteella sekoitella lopullinen pullote.
Yksittäisten elementtien perusteella uskon etukäteen, että tästä saadaan vielä hyvää aikaiseksi! Kävin jo ostamassa varastoon vielä yhden pullon Red Ryeta, eli jatketaan kokeiluja myöhemmin. Ei muuta kuin seuraavaan kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti