Suuri kotikypsytysten maistelu

Hyvää iltaa kaikille viskinnautiskelijoille!

Pari viikkoa sitten sain tammikokeilussani kypsytysvaiheen valmiiksi ja otin puupalat pois purkeista. Nyt tuli viimein sopiva hetki suorittaa seuraava vaihe, eli tuotosten perinpohjainen maistelu. Viskejä lasiin vaan!

Makuaistin herättelemiseksi tilaisuus alkoi lasilla alkuperäistä Johnnie Walker Red Ryeta ja samalla oli hyvä tilaisuus tehdä välikatsaus omenapuulla kypsytettyyn Grant'siin, joka on oleskellut purkissa kohta kahden kuukauden ajan.

Grant's-projektin kypsymisessä ei enää tässä vaiheessa huomaa selkeää eroa aikaisempaan, mutta makeassa kokonaisuudessa on enemmän tasapainoisuutta, kuin lyhyemmän aikavälin kypsytyksen jälkeen. Voi olla, että julistan tämän valmiiksi 3kk kypsytyksen jälkeen tai vaihtoehtoisesti odotan puolen vuoden rajapyykkiä. Toivon mukaan puun mausteisuus ja makeus pysyvät jatkossakin tasapainossa. Katsellaan miten käy, tästä osuudesta saatiin ainakin hyvä viskitunnelma päälle.

Varsinaista maisteluosuutta varten olin tehnyt suunnitelman, jolla saa ainakin hyvän mahdollisuuden löytää neljän eri tuotteen avulla paras yhdistelmä. Maistelu suoritettiin siten, että käytiin järjestyksessä läpi kaikki eri mahdolliset sekoitukset. 

Kun huomioitiin kahden, kolmen ja neljän viskin yhdistelmät, tuli vaihtoehtoja yhteensä 11, jotka ovat vielä oheisessa taulukossa havainnollistettuna. Tarkoitus oli aluksi testata myös yksittäiset tuotteet läpi, mutta olen jo todennut poltetun tammen voittajaksi ja aion tehdä siitä oman pienen kakkosversion joskus. Nyt pitäydyttiin siis yhdistelmissä, jotka maisteltiin läpi ja testin voittajasta lähdettiin sitten vähän eri mittasuhteilla jalostamaan lopullista tuotetta.

Kahden viskin yhdistelmiä maistaessani huomasin heti, että maut toimivat keskenään yllättävän hyvin, vaikka niillä ei ollut aikaa sekoittua rauhassa. Paras kahden yhdistelmä koostui odotettavasti kahdesta suosikkipurkistani (poltto ja 220 asteen paahto), mutta myös sellaisenaan turhan makea 180 asteen paahto vaikutti hyvältä ainesosalta eri yhdistelmissä. Tämän takia tein alkuvaiheessa hyvän arvauksen, että paras yhdistelmä sisältää kaikkia neljää viskiä. Ennustus toteutuikin lupaavasti kun kaikki kolmen yhdistelmät pääsivät omassa arvostelussani parhaidenkin kahden kombojen yläpuolelle. Tässäkin tapauksessa suosikit yhdessä olivat vahvin kombo, eli sekoitus 1+3+4.

Lopulta kuitenkin tuli se odotettu neljän yhdistelmä, jossa tasapainoisuus viehätti välittömästi. Alkumaussa oli sitä liikaa paahdetun leivonnaisen sävyä, mutta pirteä makeus ja vaniljaisuus näkyivät myös ja ensipuraisu tuntui oikein mukavalta. Hetken kuluttua esiin nousi vielä paremmin mausteisuus ja poltetun tammen tummat sävyt niin voittaja oli heti selvillä. Seuraavaksi lähdettiin siis ihmettelemään voittajatuotetta hiukan tarkemmin.

Maistelun viimeisessä vaiheessa haettiin vielä ajatuksia siitä, kannattaako viskejä sekoittaa samoilla suhteilla, vai kaivataanko reseptiin pieniä muutoksia. Lopputastingissa oli diktaattorimaisesti päätetty testiin oheiset tuotteet:

1. Kaikkia neljää tasavertaisesti

2. Suurempi osuus 120 asteen paahtoa

3. Suurempi osuus 220 asteen paahtoa

4. Suurempi osuus poltettua

Tasaisilla sekoitussuhteilla tehty kombo oli miellyttävä kokemus, mutta yksittäisten tuotteiden määrää lisäämällä tuli selkeitä eroavaisuuksia. Kakkoslasissa huomasi heti mausteisemman sävyn kun 120 asteen paahto toi ylimääräistä tammea mukaan. Kolmas lasi taas sai sitä tuttua tummaa asennetta ja oli myös varsin menevä sekoitus. Neljännessä lasissa taas odotti hieman lempeämpi alkumaku, mutta pikkuhiljaa sieltä nousi mukava makukokonaisuus. Tämä oli silti nelikosta valitettavasti tylsin variaatio tässä tiukassa vertailussa.

Numerot 2 ja 3 sisälsivät tosiaan paljon hyviä elementtejä, mutta tässä vaiheessa tasapainoinen kokonaisuus tuntui parhaalta, joten voittajaksi valitsin tylysti lasin numero 1, jossa kaikkia viskejä on tasavertaisesti. Pitkän ja hartaan tutkimuksen jälkeen ensimmäinen lopputulos oli siis enää pullotusta vaille valmis.

Siitä saatiin näppärästi liemet tyylikkääseen pulloon. Vielä viimeisenä varotoimenpiteenä laitoin sisään vain noin 2/3 purkkien sisällöistä ja seuraavana viikonloppuna suoritan yhden pienen koemaiston. Mikäli maku tuntuu edelleen yhtä hyvältä, lisään kaikki loput viskit joukkoon, mutta mahdollisuus on myös tehdä pieniä muutoksia. Tiukan seurannan johdosta alkuperäisestä 5dl viskimäärästä on jäljellä enää 3dl, mutta tästä on saatu paljon eväitä tulevia projekteja varten. Palataan tähän pullotteeseen vielä kun loppusilaus on saatu valmiiksi. Minulta löytyy pullon etiketin suhteen jo hyvä visio, eli toivon mukaan saan senkin esitettyä sitten samalla.

Näillä eväillä on hyvä jatkaa eteenpäin, seuraavaan kertaan!