Maisteluita ja uusia kypsyttelyjä

Hyvää sunnuntai-iltaa itse kullekin!

Kuumien kesäpäivien kunniaksi tänä viikonloppuna pääteemana olikin kotiterassilla oleskelu suomalaisten pienpanimo-oluiden merkeissä. Näiden osalta voin heti sanoa, että ihan kivaa oli, mutta vastaavia tilaisuuksia en enää tarvitse. Saan paljon enemmän irti hyvistä viskikattauksista, mutta tulipahan ne oluetkin testattua kunnolla. Samassa illanvietossa otettiin kuitenkin alkuun myös pieni viskimaistelu, josta kehkeytyikin varsin mukava kokoonpano. Käydään sitä hieman läpi.

Tastingtouhuja

1. Grant's+omenapuu

2. Border Village's Red Rye Project

Aluksi raadin eteen asetettiin omatekoiset tuotokseni, joista pyysin mahdollisimman rehellisiä mielipiteitä. Kärjessä oli heti erikoisin tuote, eli vanha kunnon omenapuulla kypsytetty Grant's. Reilun 2,5 kuukautta kypsynyt tuote todettiin oudoksi makean makuiseksi ja arvosanaksi annettiin noin 75%, mutta samalla tuli myös ulkopuolinen vahvistus, että tuote on parantunut verrattuna ensimmäisten viikkojen tilanteeseen. Hyvillä mielin jatketaan odottelua ja kuuden kuukauden määränpää tuntuu edelleen hyvältä ajatukselta.

Jälkimmäisenä tuotteena tuli hiljattain lanseerattu ensipullotteeni eli Border Village's Red Rye Project. Tämä tuote sai hyvät kommentit tasapainoisuudestaan ja ylipäänsä siitä, miten paljon lyhyellä kypsytyksellä oli saatu muutosta. Arvosanaksi taisin saada jopa 83%, joka on jo melko hyvä. Pitää varmaan joskus tehdä tästä pidempään kypsytelty versio.

3. Compass Box Great King St. Artist's Blend

4. Springbank 10v

Aikaisemmin maistetun Spice Treen innoittamana mukaan saatiin Compass Boxin tuotannosta Great King St., joka vakuutti välittömästi tasapainoisuudellaan ja pehmeällä olemuksellaan. Tyylistä tulee mieleen Spice Tree, mutta odotetusti tässä on vähemmän mausteisuutta. Tämän saa mukavassa puolen litran pullossa alle 40 eurolla ja on kyllä todella hyvä hinta-laatusuhde. Whiskybasessa arvosana on 82,28%, mutta kyllä tämä menee 83-84% kieppeille omasta mielestäni. Loistava startteri tastingiin, aloittelijaystävällinen tuote ja täydellinen kesäviski, vahva ostosuositus!

Springbankin 10-vuotias olikin hyvä juttu. En ollut ikinä maistanut mitään tislaamon tuotetta enkä edes ennen kiinnittänyt valmistajaan huomiota, mutta pullolla oli hyvä arvosana ja hinta alle 50€, joten tämä tuli sokkona toisen pullon ohelle tilaukseen. Heti tuoksun perusteella oli selvä, että tämä oli hyvä ostos. Todella mukavan makea ja monipuolinen aromi. Kovista odotuksista huolimatta maku yllätti ja suorastaan täräytti hymyn kasvoille, ihana hedelmäinen ja olemukseltaan reipas viski. Maussa voi havaita aprikoosin sävyjä mukana ja tämä on ihan uskomattoman hyvää kamaa. Tämä on rehellisesti sanottuna hinta-laatusuhteeltaan kaikkein paras viski, jota olen maistanut. Whiskybasessa arvosana oli reilu 85%, mutta annan tälle tylysti 88%. Springbankin tislaamo menee muuten samantien tarkemman tarkastelun piiriin!

5. Glenallachie 12v PX Cask Finish

6. Kilchoman Sanaig

Viimeisellä kierroksella oli kaksi toisistaan poikkeavaa viskiä, jotka juotiin erikseen ja pienen välitauon kera. Aluksi maisteltiin entuudestaan tuttu raskaansarjan sherryviski Glenallachielta. Tässä on todella mukava voimakas sherryinen tuoksu ja myös maku on todella mukava. Voimakkaat maut täyttävät suun pian maistamisen jälkeen ja sherryn makeutta täydentää voimakas tammen aromi. Jälkimaku jää pitkäksi aikaa leijumaan suuhun ja tämä on erittäin hyvä viski. Voimakkaan luonteen vuoksi tämä vaatii jonkinlaisen startterin ja kuuluu tastingin loppupäähän. Whiskybasen arvosana 85,15% voidaan korottaa 86 prosenttiin ja 80€ hinta on ihan sopiva ja perusteltu.

Sherrymakujen hälvennyttyä maistettiin viimeistä viskiä, joka tuli itse asiassa viime hetken extemporehankintana mukaan tähän maisteluun. Kyseessä on tuote Islayn saarelta, eli selvästi savuisempaan suuntaan asettuva pullote. Tuoksu on tässä hieman hento, joka kokemuksen perusteella lupailee maulta voimakasta savua. Ei vaikuttanut tässä vaiheessa erityisen lupaavalta. Maku on odotuksiin nähden yllättävän mieto ja rennon tuntuinen. Savuisuus tulee kuitenkin todella kivasti ja tämä on hyvällä tavalla erilainen viski. Todella hyvä tuote, jonka osalta Whiskybasen arvosana 85,15% on oikea ja voisi olla vähän korkeampikin. Pullon hinta oli 72€ eli hinta-laatu yläpeukun arvoinen. Näiden maisteluiden jälkeen listallani löytyy 121 viskiä ja kasvu jatkuu.

Edellispäivän viskeistä jäi sen verran hyvä fiilis, että piti heti seuraavana päivänä ottaa pieni ns. santsikierros, jossa nautittiin hedelmäisiä ja sherryisiä tuotteita. Koko kattaus oli hintaansa nähden hyvää tavaraa ja jälleen kerran tuli todettua, että Springbankin viski on tosiaan hyvin erityinen tuote. Myös Highland Parkin sherryisempi tuote oli vaihteeksi erittäin kiva maistella ja todeta huipputuotteeksi. Maistelun yhteydessä tuli hieman selailtua verkkokauppoja ja pitää katsoa, tuleeko lähipäivinä jonkinlaista tilausta.

Kypsyttelyjä lisää

Positiivisten kypsytystulosten takia olen taas aktivoitunut sillä saralla ja laittanut vähän uusia projekteja tulille. Tarkoituksena olisi laittaa säännöllisesti tavaraa tekeytymään ja antaa samalla myös pidempiä kypsytysaikoja. Olisi myös kiva laittaa hieman suuremmalla määrällä käyntiin jopa vuosia kestävä projekti, mutta ensin tarvitaan varmaan Virosta halpojen blendien täydennystä. Mennään siis vielä hetken aikaa pienillä purnukoilla.

Heti ensimmäisen pullotteen jälkeen laitoin purkkeihin kahta suosikkiani, eli poltettua tammea ja 220 asteessa paahdettua tammea. Puut ovat samoja, joita edellisessäkin projektissa käytettiin, eli tällä kertaa odotetaan ehkä hieman hitaampaa muutosta maussa. Tämä onkin tarkoituksena ja aion säilyttää näitä arviolta muutaman kuukauden ajan. Ensimmäinen välitestaus tapahtuu todennäköisesti kuukauden kypsytyksen jälkeen, eli katsellaan sitten, minkälainen meininki näissä on.

Toisena projektina aloitin viikko sitten hieman rennommalla ja jopa hullummalla asenteella hetken mielijohteesta. Tässä on pohjana Grant'sia ja mukana kaikkia neljää eri tammilajia saman purkin sisällä. Tavoitteena on tehdä erittäin voimakasta kypsytystä ja mennä jopa överin puolelle. Haen tällä kokeilulla rajanvetoa tuleviin tuotteisiin ja seuraan hieman, onko jokin tietty kohta, jossa kypsymisen vaikutus kääntyy negatiivisen suuntaan. Katsotaan mitä tästä seuraa!

Tällaisia tarinoita tällä kertaa, jatketaan kesänviettoa ja palataan seuraavilla kerroilla!

Uskomattomin maistelu ikinä!

Hyviä kesähelteitä kaikille viskinystäville!

Pitkän juhannusviikonlopun alkamisen kunniaksi oli looginen ratkaisu lähteä torstaina hengenheimolaisten kanssa kylille maistelemaan vähän hyviä viskejä. Kattausta varten ei ollut etukäteen suunnitelmaa, mutta paikan päällä tiirailun tuloksena päädyimme savuiselle linjalle maistamaan kolmea uutuustuotetta, jotka olivat Alkon sivuilta tulleet hiljattain vastaan. Kaikki tuotteet olivat Islayn saaren tuotantoa ja jokainen itselleni entuudestaan tuntematon. Otetaan näistä havainnot talteen ja lisäksi on muuten aika valtavaa ylläriä tiedossa!

1. Kilchoman Finland Small Batch No.2

2. Ardbeg Blaaack

3. Ardbeg Wee Beastie 5v

Kilchomanin valikoimasta tässä oli ensimmäinen maistamani viski ja kokemus oli ihan mukava. Maku tarjoaa hyvän savuisen säväytyksen heti aluksi, mutta kovin potku tuntuu tulevan vasta nielaistessa. Vesilisän kera tämä potku pehmenee ja tuntuma on hyvin miellyttävä. Hintaa pullolla on 85€ ja Whiskybasessa suppealla viidellä arvostelulla lukema on 86%. Tämä on kyllä  kiinnostava tuote mutta ei tätä kuitenkaan omaan kaappiin tarvitse hankkia.

Ardbeg Blaaack oli kolmikosta kiinnostavin, koska olin kuullut siitä etukäteen todella hyvää kommenttia. Tuoksu oli heti lupaava kun siinä tuntui syvä savuisuus. Ei mitään räväkkää, mutta lupaus hienosta ja kypsyneestä tuotteesta, jossa silti savua riittää. Maun osalta startti on aika hedelmäinen, mutta savu tulee pian mukaan luomaan loistavan kokonaisuuden, joka myös tuntuu suussa pitkään. Ehdottomasti parhaimmasta päästä maistamiani savuviskejä. Pullon hinta on 138€ ja arvostelu Whiskybasessa 88,08%. Tässäkin kohdassa joudun hieman tiputtamaan keskiarvoa ja annan 87% arvosanan.

Kolmannesta lasista löytyi Ardbegin nuorempaa tuotetta, eli 5-vuotiasta Wee Beastie -pullotetta. Edelliseen nähden tässä tulikin nuori olemus esiin voimakkaassa tuoksussa, joka saavutti nenän jo hyvän matkan päästä lasista. Maussa on mukava tasapaino savuisuuden ja hedelmäisyyden välillä ja tämä on helppo ja mukava juotava. Peruskiva tuote vajaan 60€ hinnalla ja Whiskybasessa vahva 85,43% arvosana. Antaisin itse lukemaksi 84%, tuote on kyllä hyvä mutta samaan hintaan Ardbeg Ten on ehdottomasti suositukseni.

Edellämainitun maistelun aikana syntyi hyvää keskustelua viereisen pöydän viskikonkarin kanssa. Puheenaiheeksi nousi Highland Parkin viskit, josta hänellä tuli mieleen yksi tislaamon vanhempi erikoisempi tuote, jota kävi tiskillä kysymässä. Hetken kuluttua baarimikko kiikutti pöytäämme lasin viskiä sekä erikoisemman pullon. Keskustelukaveri kehoitti meitä maistamaan lasista, joka etiketin mukaan sisälsi 40-vuotiasta viskiä. Siitä se todellinen seikkailu alkoi!

Highland Park 1967 DT, 40v

Tästä 40-vuotiaasta pullotteesta ei liikoja löydy Internetin maailmasta tietoa, mutta kyse on ymmärtääkseni pelkästään sherrytynnyrissä kypsyneestä tuotteesta. Pullote on tynnyrivahva ja siihen nähden hyvin alhainen 47,4% vahvuus on seurausta pitkällä aikavälillä tapahtuneista reaktioista puun ja hapen kanssa. Tuotteella on Whiskybasessa käsittämätön arvosana 94% ja maistohetkellä yli 150 000 tuotteen joukosta tämä oli 164. sijalla. Ylivoimainen ykkönen siis oman listani tuotteista. Pullo näyttäisi olevan saatavilla yhdessä verkkokaupassa n. 8700 € hintaan. Aika järjettömät lähtökohdat siis. Tässä juomassa ei muuten ole käytetty yhtään väriaineita.

Tuoksussa tuntuu sherryn tuoksu niin vahvasti, että tuotetta ei heti mieltäisi viskiksi ylipäänsä. Makeutta siis riittää, mutta samalla mukana oli sellainen hienostuneisuuden ja arvokkuuden tuntu, jota en ole ikinä kokenut missään juomassa aikaisemmin. Mieletön kokemus jo tässä vaiheessa.

Maku tuntuu aluksi kivalta makealta, mutta se todella arvokas sherryn tuntu hyökkää pian päälle ja valtaa koko suun. Tilanne vetää todella hiljaiseksi ja tässä ei voi muuta, kuin hiljaa nyökkäillä. Tämä vanhus ei näytä mitään merkkejä ylikypsymisestä, vaan kaikki maut ovat voimakkaasti ja tasapainoisina läsnä. Aivan uskomaton kokemus, joka hyökkää suoraan viskilistani kärkituotteeksi!

Maisteluhetket eivät tähän yhteen tuotteeseen päättyneet vaan keskustelu jatkui pitkään ja loppupeleissä meille tarjottiin yhteensä neljää eri viskiä, joista kaikki olivat erityismaininnan arvoisia. Todettakoon silti heti aluksi, että Highland Parkin 40-vuotias oli näistä paras tuote.

Bowmore Voyage

Seuraavaksi pöytään ilmestyi lasi Bowmoren portviinitynnyreissä viimeisteltyä noin 15-vuotiasta tynnyrivahvuista tuotetta. Tämä parikymmentä vuotta sitten julkaistu pullote on Whiskybasessa arvioitu lukemin 87,74% ja sivuston mukaan pullon hinta pyörii 600€ nurkilla.

Portviinin tuoma makeus tuntui tuoksussa vahvasti, mutta myös Bowmorelle tyypilliseen tapaan oli myös savua ilmassa. Loistava kombinaatio. Sitten maistamaan ja VAUTSI, mikä täräytys. Tässä on tosiaan ihmeellisen hyvä suhde portviinin aromia, savua ja myös tammen mausteisuutta. Mukana tuntuu myös laventelisuutta ja aromia, jota naapuripöydästä hienosti kuvailtiin parfyymiseksi. Itselleni tuli vähän Vana Tallinn-liköörin piirteitä mieleen.

Tästä mausta huomaa sen, että tuote jakaa varmasti mielipiteitä vahvasti ja se vaikuttaa satavarmasti myös Whiskybasen arvosanaan. Itselleni tämä oli silti varsin hyvä kokemus ja huipputuote. Menee muuten 56% vahvuudesta huolimatta sujuvasti ihan raakana ja korkeampi prosentti tuntuu vain korostavan tuotteen hyviä makuja.

Bowmore Vintage 1984

Seuraavana tuli pöytään toinen Bowmoren pullo, joka on yksi 2208 tähän myyntierään sisältyneistä pulloista. Whiskybasen arvosana tälle tuotteelle on 89,58% eli menee kärkipäähän maistamistani tuotteista. Pulloa näyttäisi olleen myytävänä vaihtelevilla hinnoilla ja Whiskybasen ainoa tarjous on 1372€. Lasin mukana tuli kuitenkin saatesanat että "tätä tuotetta ette saa enää mistään".

Edellisen pullotteen tapaan tässäkin tuntuu tuoksussa makeus ja laventelisuus. Maku ei edelliseen Voyagen tyyliin tule heti esille, vaan nousee pikkuhiljaa saavuttaen todella voimakkaan tason. Tässäkään ei korkea vahvuus 58,8% tunnu ollenkaan pahalta, vaan siemailu meni mieluusti sellaisenaan. Aikaisemmin mainittu Vana Tallinn-aromi ei tunnu yhtä voimakkaasti, mutta on silti havaittavissa. Jälkimaku jatkuu pitkään ja hartaasti ja jälleen kerran on yksi huikea tuote maistettu. 

Bowmore 1997 AD, 20v

Maistelun päätöstuotteeksi osoittautui kolmas Bowmoren tuotos, joka tosin on pullotettu Adelphin toimesta. Kyseinen viski on kypsynyt 20-vuotta sherrytynnyreissä ja pullotettu tynnyrivahvuisena 56,3 prosenttisena. Whiskybasen puolella arvosana näyttää 88,33% ja tässä on hintakin ihan kohtuullisen oloinen n. 250€. Vuonna 2018 pullotettua tuotetta todennäköisesti on vielä edellisiin nähden paljon paremmin saatavilla.

Tämä viski noudattaa edellisiin Bowmoren pullotteisiin nähden samankaltaista linjaa kun makeus, laventelisuus ja myös parfyymin sävy tuntuvat selvästi kokonaisuudessa, mutta tämä on Bowmoren kolmikosta ehkä tasapainoisin. Olemus vaikuttaa hyvin arvokkaalta ja miellyttävältä, eikä tähänkään tarvitse vettä sotkea mukaan. Omassa vertailussani tämä pärjää oikein hyvin kahden edellisen kanssa ja hinta-laatusuhde näistä selvästi paras. Jää nähtäväksi, löytyykö tätä joskus omasta kaapista.

Näin saatiin päätökseen tämän päivän maistelut. Tässä oli kyllä varsinainen once in a lifetime-tyylinen tapahtuma, jonka sulattelussa menikin koko loppuilta. Oli todella hienoa päästä kurkkaamaan kunnolla tällaisten tuotteiden pariin ja maistamaan sellaisia viskejä, jonka tyylisiä en ole ikinä kohdannut. Omalle maistelulistalle tuli kertaheitolla läjä merkintöjä ja loppusumma on nyt 118 kappaletta. Listalle saatiin myös uusi kärkituote, eli tietenkin Highland Parkin 40-vuotias.

Tästä on vaikea lähtemään parantamaan, mutta palataan taas uusiin maisteluihin ja kokeiluihin!

Ensimmäinen kotipullote valmis!

Tervehdys!

Torstai-illan kunniaksi otin viimeisen kerran tarkasteluun tammen avulla kypsytetyn Johnnie Walker Red Rye-projektin. Viime lauantaina kokeilin läpi 11 eri kombinaatiota neljän purkin sisällöillä ja suuren urakan päätteeksi kaadoin pulloon sekoituksen, jossa kaikkia eri viskejä oli tasapuolisesti. Jätin kuitenkin kuhunkin purkkiin noin 1/3 jäljelle, jotta kokonaisuuteen olisi vielä mahdollista tehdä hienosäätöä. Nyt viimeisessä vaiheessa täytyi enää ottaa pieni maistiainen ja kokeilla, onko mielipiteeseen tullut muutoksia.

Tuoksu tuntui edelleen saman kaltaiselta viime kertaan nähden, hauska ja omalaatuinen aromi. Maku oli monipuolinen kun mukana oli purkeista tammea, makeutta, tummaa paahtoa ja poltetun tammen kiva taustasävy. Maut ovat ehkä jossain määrin irrallisia ja kiinnostaa tietää, vaikuttaako pidempikestoinen pullosäilytys vielä tähän kokonaisuuteen. Joka tapauksessa tässä tilanteessa tuote oli sellainen, että en halunnut lähteä hakemaan muutoksia. Kaadoin siis purkkien loput sisällöt pulloon ja lopputulos oli kaikin puolin positiivinen, koska kaappiin ei jäänyt mitään ns. ylijäämätavaraa ja olihan se lopputulos hyvä!

Tässä vaiheessa tulee muuten positiivinen yllätys: sain nimittäin aikaiseksi etiketin uudelle tuotteelle, eli voin nyt samalla virallisesti julkaista oman tuotemerkkini ja ensimmäisen virallisen tuotteeni.

En lähtenyt liikaa hifistelemään, vaan lähdin toteuttamaan yksinkertaista ja taiteellisen näkemykseni mukaista konseptia, jossa myös mielestäni onnistuin hyvin. Viskin väri tuntuu vielä korostavan positivisesti tätä vihreää teemaa. Valmiin tuotteen katsomisesta tuli kyllä todella hyvä fiilis ja odottelen jo innolla etukäteen tulevia kypsytyseriä. Tässä kokeilussa käytetystä JW Red Ryesta aion vielä tehdä pidempiaikaisen kypsytyksen poltetun tammen avulla ja mahdollisesti myös 220 asteessa paahdetulla tammella. Muista tuotteista ajatuksena olisi ainakin tehdä jonkun sortin haaste, jossa lähden tekemään kuraviskistä hyvää tuotetta. Haaveena olisi myös päästä kypsyttelemään raakatislettä, mutta tähän liittyen en ole löytänyt mitään johtolankoja varsinkaan kun Kyrön tislaamon Juuri-pullotetta ei ole enää myynnissä. Ikinä ei kuitenkaan tiedä, mitä saadaan saavutettua!

Kun etikettimalli oli saatu kuntoon, väsäilin samantien paremman ulkoasun myös Lagavulinin pulloihini. Olemme muuten siis kavereiden kanssa hankkineet useamman tällaisen 3,5dl pullon, joiden avulla voimme ostaa viskipulloja yhteisesti ja näin saada kaappeihin monipuolisempaa valikoimaa. Perinteisesti alkuperäinen pullo on kuulunut tuotteen ehdottajalle, mutta varsinkin nyt tämä pikkupullokin alkaa tuntua erittäin hyvältä vaihtoehdolta. Etiketit on toteutettu muovisten pelikorttisuojien avulla, joiden sisään on helppo pujottaa tulostettu paperi ja etiketin vaihto onnistuu myös melko nopeasti. Näitä tuotoksia tulee sitten jatkossa näkymään meidän mahtavissa maisteluissa.

Lopetellaan tarinoinnit tältä erää ja mennään näillä tunnelmilla eteenpäin!

Pari tastingia

Tervehdys viskien maailmasta!

Viime aikoina viskirintamalla on ollut aktiivista ja sekä omaan että parin kaverin kaappeihin on tankattu jonkin verran uutta sisältöä. Nyt alkaa olla uuden kaapin hankinta lähellä koska toki kunnon kokoelma ansaitsee arvoisensa säilytystilan. Palataan tähän aiheeseen sitten kun saadaan huonekaluostoksia tehtyä. Kattavamman valikoiman turvin meillä on nyt loistavat edellytykset kotitastingien järjestämiseen ja tässä välissä onkin ollut pari mojovaa maisteluhetkeä. Käydään vähän niitä läpi.

Tasting 29.5.2020

Tässä setissä pääteemana oli savuiset viskit, mutta mukana oli ensimmäisellä kierroksella myös pieni ylläri. Tässä pähkinänkuoressa setin sisältöä.

1. Inchmurrin Madeira Wood Finish

2. Caol Ila 12v (puuttuu kuvasta)

3. Bunnahabhain Móine

Inchmurrin Madeira Wood Finish oli itselleni tuntematon tuote ennen tätä tastingia, nyt siis kirjattiin listaan viski #107. Tuoksun ja maun osalta tämä on vähän erikoisempi tuote kun puun aromissa löytyy jokin pieni erikoinen vivahde, ilmeisesti se madeirapuun maku siellä. Jälkimaku puisen makea, silti pistävä. Pikkasen erikoinen viski, fiiliksestä tuli vähän mieleen Glenfiddich 18v, eli ymmärtää miksi joku tykkää tai ei tykkää. Tätä ei välttämättä kannata ihan kylmiltään juoda ja hyvä antaa tuotteelle useampi mahdollisuus. Toisella maistelukerralla kokemus oli itsellä ensimmäistä parempi.

Caol Ila 12v oli illan ensimmäinen savuviski ja kyseessä on itselleni tuttu tuote. Pullo ei yllä olevaan kuvaan päätynyt, koska säilytys tapahtui eri viskin pullossa ja asettelu olisi ollut kovin hämmentävä. Luonteeltaan Caol Ila 12v on kepeä ja hedelmäinen, mutta sisältää myös mukavasti savuosuutta. Hyvä startteri savutastingiin ja ihan kohtuullinen n. 60€ hinta, mutta ei mikään erityisen mieleenpainuva tuote. Seuraavaksi hörpättiin blogista entuudestaan tuttua Bunnahabhain Móinea. Tämä on huomattavasti edellistä savuisempi viski ja 45 euron pullohinnalla loistava hankinta. Tässä välissä pitikin siirtyä terassilta sisätiloihin jatkamaan.

4. Ardbeg Ten

5. Talisker 57° North

Ardbegiin voi aina luottaa, vaikka itselläni on heidän tuotannosta kokemus ainoastaan tästä 10-vuotiaasta. Lasista 1 löytyi erittäin miellyttävää ja savuista viskiä Islayn saarelta. Jälkimaku on muuten todella pitkä ja tässä tastingissa tarvittiin selkeä tauko ennen kuin kannatti siirtyä eteenpäin. Erittäin hyvä tuote! Seuraavista kahdesta lasista siemailin kerran aikaisemmin maistamaani Taliskerin tuotetta, josta kokeilin vedellä jatketun version ja täysvahvan tuotteen (huomaa vedellä jatketun viskin muuttuminen sameaksi). Ardbegiin verrattuna Taliskerista löytyy selvästi merellisempi sävy ja savuinen kokonaisuus on huomattavasti erilainen, jotenkin suolaisempi ja raikkaampi. Hyvää tavaraa, kuten kaikki muutkin maistamani Taliskerit. Tätä pulloa ei vaan harmillisesti saa Suomesta... Seuraavaksi siirryttiinkin sitten illan viimeisten lasien ääreen.

6. Lagavulin 9v

7. Lagavulin 16v

Pääesiintyjinä tänään olivat tutut Lagavulinit, eli 9-vuotias ja 16-vuotias. Meillä oli tastingin aikoihin tilauksessa myös yksi kolmas Lagavulin, mutta se ei tähän settiin kerennyt. Asiaan kuitenkin palataan jo tässä kirjoituksessa, wink wink! Nämä kaksi tuotetta olivat moneen kertaan maistettuja ja myös blogissa esiteltyjä. Kuvasta poiketen järjestys oli päinvastainen, eli ensin juotiin 9-vuotiasta, joka on monimutkaisempi ja kaikista paras maistamani savuviski. Seuraavana oli hyvällä kakkossijalla viimeisen päälle perinteikkään sävyinen 16-vuotias, joka lempeällä mutta voimakkaalla olemuksella kruunasi hyvän maistelun.

Tasting 5.6.2020

Äskeisissä tarinoissa mainittu Lagavulinin tuote saapui perille ärsyttävästi heti seuraavana päivänä viime tastingin jälkeen. Tästä aiheutui akuutti tarve järjestää pikapuoliin heti seuraavalle perjantaille maistelua, jossa saataisiin nautittua legendaarisesti kolmea eri Lagavulinia. Lisäksi tässä välissä oli saatu myös yksi toinen odotettu uutuustuote, eli samalla oli hyvä tilaisuus korkata se. Aletaan siemailla!

1. Glenburgie 15v

2. Inchmurrin Madeira Wood Finish

3. Compass Box Spice Tree

Aloitus suoritettiin tutun tuotteen eli Glenburgien 15-vuotiaan parissa. Tämä Ballantines-tislaamon tuotos on erittäin hyvä startteri, perushyvä maku ja kohtuullinen 40€ pullohinta. Toisena viskinä halusimme kokeilla uudemman kerran viime viikolla esiteltyä Inchmurrinin madeirapuun tuotosta. Ensimmäisellä kerralla kovin erikoinen juoma tuntui nyt jotenkin mielekkäämmältä, kenties olimme henkisesti asennoituneet tähän makumaailmaan. Eron voi tehdä myös se, että tällä kertaa tätä nautittiin toisena viskinä, eikä ensimmäisenä. Joka tapauksessa lisäpisteitä tuli kotiin ja eiköhän pullolle käyttöä keksitä jatkossakin.

Kolmannesta lasista löytyi Compass Box Spice Tree. Kyseessä on blendiviski, mutta Whiskybasen 85,08% arvosanan perusteella varsin laadukas sellainen. Omalle listalleni tästä tuli viski #108. Tämä tuote oli ollut to-do-listallani puolisen vuotta ja odotin erittäin innokkaasti maistamista. Tuoksu vastasi heti hyvin pullon nimeä, hedelmäisyyden ohella mausteista tammen sävyä riittää tässä. Maku oli mielenkiintoinen kun ihan aluksi suutuntuma on monille blendeille tyypillinen pehmeä ja mieto. Siitä ei ehtinyt montaa sekuntia kulumaan kun tammen aromi nousi järeästi esiin ja valtasi suun. Mausteinen vire jatkui pitkään ja lopputulos vastasi odotuksiani täydellisesti. Paras maistamani blendi ja vahva suositus, pullon saa Alkosta 65€ hinnalla. Tämän jälkeen sai hyvällä fiiliksellä siirtyä illan päätuotteisiin.

4. Lagavulin 9v

5. Lagavulin 16v

6. Lagavulin Distiller's Edition 2003-2019

Ensimmäinen kaksikko oli odotetusti tälläkin kerralla oikein menevän makuisia ja aikaisempiin kommentteihin ei liiemmin täydennystä kaivata. Nuorempi ja monimutkaisemman makuinen 9-vuotias oli edelleen suosikkini, mutta 16-vuotiaan rehellinen ja mahtava maku pysyy aina lähellä sydäntä. Seuraavaksi oli kuitenkin haastajatuote tiedossa näille kahdelle.

Viimeisestä lasista löytyi 16-vuotiasta pullotetta erikoiserästä, jota ei lähiseuduilta olekaan saatavilla. Pullo löytyi Whiskybasen kaupasta noin 90€ hintaan ja arvostelu oli järjettömät 89%. Maistelun myötä tästä tuli listalleni viski #109. Tuoksu ei tuntunut tässä mitenkään järjettömän savuiselta, enemmän hedelmäistä sävyä savun ohella. Makuprofiili kulki samankaltaista linjaa kun aluksi tuntuivat makeat aromit ja hetken kuluttua lähti pikkuhiljaa savuisuus nostamaan päätään. Kokonaisuus oli ihan loistava ja jälkimaku jatkui mukavan pitkään. Tästä tulikin sitten uusi kärkituote omaan savuisten viskien kategoriaani. Tällaisista maisteluhetkistä on hankalaa lähteä kotioloissa parantamaan, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tähän tunnelmaan on hyvä päättää nämä kirjoittelut. Seuraaviin kertoihin!

Suuri kotikypsytysten maistelu

Hyvää iltaa kaikille viskinnautiskelijoille!

Pari viikkoa sitten sain tammikokeilussani kypsytysvaiheen valmiiksi ja otin puupalat pois purkeista. Nyt tuli viimein sopiva hetki suorittaa seuraava vaihe, eli tuotosten perinpohjainen maistelu. Viskejä lasiin vaan!

Makuaistin herättelemiseksi tilaisuus alkoi lasilla alkuperäistä Johnnie Walker Red Ryeta ja samalla oli hyvä tilaisuus tehdä välikatsaus omenapuulla kypsytettyyn Grant'siin, joka on oleskellut purkissa kohta kahden kuukauden ajan.

Grant's-projektin kypsymisessä ei enää tässä vaiheessa huomaa selkeää eroa aikaisempaan, mutta makeassa kokonaisuudessa on enemmän tasapainoisuutta, kuin lyhyemmän aikavälin kypsytyksen jälkeen. Voi olla, että julistan tämän valmiiksi 3kk kypsytyksen jälkeen tai vaihtoehtoisesti odotan puolen vuoden rajapyykkiä. Toivon mukaan puun mausteisuus ja makeus pysyvät jatkossakin tasapainossa. Katsellaan miten käy, tästä osuudesta saatiin ainakin hyvä viskitunnelma päälle.

Varsinaista maisteluosuutta varten olin tehnyt suunnitelman, jolla saa ainakin hyvän mahdollisuuden löytää neljän eri tuotteen avulla paras yhdistelmä. Maistelu suoritettiin siten, että käytiin järjestyksessä läpi kaikki eri mahdolliset sekoitukset. 

Kun huomioitiin kahden, kolmen ja neljän viskin yhdistelmät, tuli vaihtoehtoja yhteensä 11, jotka ovat vielä oheisessa taulukossa havainnollistettuna. Tarkoitus oli aluksi testata myös yksittäiset tuotteet läpi, mutta olen jo todennut poltetun tammen voittajaksi ja aion tehdä siitä oman pienen kakkosversion joskus. Nyt pitäydyttiin siis yhdistelmissä, jotka maisteltiin läpi ja testin voittajasta lähdettiin sitten vähän eri mittasuhteilla jalostamaan lopullista tuotetta.

Kahden viskin yhdistelmiä maistaessani huomasin heti, että maut toimivat keskenään yllättävän hyvin, vaikka niillä ei ollut aikaa sekoittua rauhassa. Paras kahden yhdistelmä koostui odotettavasti kahdesta suosikkipurkistani (poltto ja 220 asteen paahto), mutta myös sellaisenaan turhan makea 180 asteen paahto vaikutti hyvältä ainesosalta eri yhdistelmissä. Tämän takia tein alkuvaiheessa hyvän arvauksen, että paras yhdistelmä sisältää kaikkia neljää viskiä. Ennustus toteutuikin lupaavasti kun kaikki kolmen yhdistelmät pääsivät omassa arvostelussani parhaidenkin kahden kombojen yläpuolelle. Tässäkin tapauksessa suosikit yhdessä olivat vahvin kombo, eli sekoitus 1+3+4.

Lopulta kuitenkin tuli se odotettu neljän yhdistelmä, jossa tasapainoisuus viehätti välittömästi. Alkumaussa oli sitä liikaa paahdetun leivonnaisen sävyä, mutta pirteä makeus ja vaniljaisuus näkyivät myös ja ensipuraisu tuntui oikein mukavalta. Hetken kuluttua esiin nousi vielä paremmin mausteisuus ja poltetun tammen tummat sävyt niin voittaja oli heti selvillä. Seuraavaksi lähdettiin siis ihmettelemään voittajatuotetta hiukan tarkemmin.

Maistelun viimeisessä vaiheessa haettiin vielä ajatuksia siitä, kannattaako viskejä sekoittaa samoilla suhteilla, vai kaivataanko reseptiin pieniä muutoksia. Lopputastingissa oli diktaattorimaisesti päätetty testiin oheiset tuotteet:

1. Kaikkia neljää tasavertaisesti

2. Suurempi osuus 120 asteen paahtoa

3. Suurempi osuus 220 asteen paahtoa

4. Suurempi osuus poltettua

Tasaisilla sekoitussuhteilla tehty kombo oli miellyttävä kokemus, mutta yksittäisten tuotteiden määrää lisäämällä tuli selkeitä eroavaisuuksia. Kakkoslasissa huomasi heti mausteisemman sävyn kun 120 asteen paahto toi ylimääräistä tammea mukaan. Kolmas lasi taas sai sitä tuttua tummaa asennetta ja oli myös varsin menevä sekoitus. Neljännessä lasissa taas odotti hieman lempeämpi alkumaku, mutta pikkuhiljaa sieltä nousi mukava makukokonaisuus. Tämä oli silti nelikosta valitettavasti tylsin variaatio tässä tiukassa vertailussa.

Numerot 2 ja 3 sisälsivät tosiaan paljon hyviä elementtejä, mutta tässä vaiheessa tasapainoinen kokonaisuus tuntui parhaalta, joten voittajaksi valitsin tylysti lasin numero 1, jossa kaikkia viskejä on tasavertaisesti. Pitkän ja hartaan tutkimuksen jälkeen ensimmäinen lopputulos oli siis enää pullotusta vaille valmis.

Siitä saatiin näppärästi liemet tyylikkääseen pulloon. Vielä viimeisenä varotoimenpiteenä laitoin sisään vain noin 2/3 purkkien sisällöistä ja seuraavana viikonloppuna suoritan yhden pienen koemaiston. Mikäli maku tuntuu edelleen yhtä hyvältä, lisään kaikki loput viskit joukkoon, mutta mahdollisuus on myös tehdä pieniä muutoksia. Tiukan seurannan johdosta alkuperäisestä 5dl viskimäärästä on jäljellä enää 3dl, mutta tästä on saatu paljon eväitä tulevia projekteja varten. Palataan tähän pullotteeseen vielä kun loppusilaus on saatu valmiiksi. Minulta löytyy pullon etiketin suhteen jo hyvä visio, eli toivon mukaan saan senkin esitettyä sitten samalla.

Näillä eväillä on hyvä jatkaa eteenpäin, seuraavaan kertaan!

Kypsytyksen seurantaa

Tervehdys täältä viskilaboratorion puolelta!

Vähän aikaa sitten aloitettiin uusi kypsytyskokeilu, jossa eri tavoilla käsitellyn tammen avulla lähdetään muokkaamaan Johnnie Walker Red Rye-viskiä. Tällaisessa kokeilussa kypsytystä on hyvä seurata säännöllisesti, jotta tilannetaju säilyy eikä lopputuloksen suhteen tapahdu yllätyksiä. Muutenkin on kypsytyksen kannalta hyvä välillä avata purkkia, koska se toimii vastineena tynnyrissä tapahtuvalle puun luontaiselle hengittämiselle. Käydään seuraavaksi läpi pähkinänkuoressa kypsytyksen havaintoja ja lopputuloksia.

Paahto 120 astetta

Kypsytys vaikutti tässä tapauksessa selkeästi liemen mausteisuuteen. Rotevaa tammen aromia tuli mukaan ja makukokonaisuus eteni kuivempaan suuntaan. Myös alkuperäisen Red Ryen makeus hieman hälveni samalla. Neljän päivän jälkeisessä maistamisessa totesin, että kypsymisaikaa tarvitaan vielä lisää, mutta jo muutama päivä myöhemmin ymmärsin, että kannattaa olla varovainen. Heti seuraavalla maistelukerralla eli 9. päivän kohdalla totesinkin, että on hyvä hetki lopettaa kypsytys.

Paahto 180 astetta

Tämän purkin sisältö meni ihan eri suuntaan edelliseen verrattuna, koska tiukan tammisuuden sijasta tässä korostuu vaniljaisuus ja hedelmäiset aromit. Ajan kuluessa tammen rooli kokonaisuudessa pieneni ja mausta kehkeytyi jopa hieman imelänpuoleinen. Oli looginen ratkaisu keskeyttää tämänkin kypsytys 9. päivän kohdalla, koska maku ei yksinkertaisesti ole meikälöisen tyyliä, enkä näe tarvetta voimistaa sitä enää. Bourbonfaneille tämä voisi olla hyvä tuote, mutta itselleni nelikon heikoin. Jään silti odottelemaan, minkälaisen roolin tämä saa kun näitä lähdetään sekoittelemaan.

Paahto 220 astetta

Tämä purkki oli heti ensimaistelussa selkeä suosikkini, koska olemus oli jo parin päivän jälkeen arvokkaamman oloinen. Puun vaikutus tuntui myös alussa suurimmalta tässä ja veikkailin, että tästä pitäisi ensimmäisenä keskeyttää kypsytys. Muuttuminen tuntui myöhemmin hidastuneen, mutta vaikutusta oli saatu sen verran paljon, että 9 päivää tuntui tähänkin sopivalta ajalta.

Poltettu

Tämä purkki aloitti urakkansa ujoimmalla linjalla ja ensimaisteluissa ero oli kovin vähäinen muihin verrattuna. Oli kuitenkin ilo huomata, että jo neljän päivän kohdalla tuoksuun oli saatu ronskimpaa sävyä ja myös makuun ilmestynyt kivaa tummaa vivahdetta. Seuraavissa maisteluissa tämä nostikin pistesaldoaan rajusti ja 9. päivän kohdalla lopetin tämänkin tuotteen kypsytyksen. Samalla valitsin tämän suosikkituotteekseni.

Siinä tuli siis taputeltua kypsytysvaihe ja seuraavaksi odotellaan sopivaa ajankohtaa maistelutilaisuuden pitämiselle. Tarkoituksena minulla on testata näitä valmiita tuotteita toistensa kanssa sekoitettuna eri variaatioilla ja havaintojen perusteella sekoitella lopullinen pullote.

Yksittäisten elementtien perusteella uskon etukäteen, että tästä saadaan vielä hyvää aikaiseksi! Kävin jo ostamassa varastoon vielä yhden pullon Red Ryeta, eli jatketaan kokeiluja myöhemmin. Ei muuta kuin seuraavaan kertaan!