Mukavaa seikkailupäivää kaikille!
Nyt otetaan hypähdys uuden äärelle, mutta kuitenkin tuttujen aiheiden parissa. Erilaiset viskiin liittyvät kotikypsyttelykokeilut puupalojen avulla olivat merkittävässä roolissa tämän blogin perustamisvaiheessa ja siitä lähtien kaapissani onkin ollut jatkuvasti muhimassa ainakin jotain tekeleitä. Tällä kertaa alkaa kuitenkin täysin uusi kertomus omassa viskisaagassa. Nyt ei nimittäin jälkikypsytetä valmista viskiä, eikä myöskään hyödynnetä virallista viskitislettä. Katsotaan, mistä on kyse!
Tähän retkeen haetaan opastusta Virosta ja tarkalleen ottaen virolaisesta Handsa-perinnejuomasta. Kyse on alun perin Viron Setomaalta peräisin olevasta, yleensä kotipolttoisesti rukiista tai ruismaltaasta valmistetusta viljatisleestä. Tuotteen profiilia on nostettu kaupalliseksi lähinnä Moe-tislaamon toimesta, joka on tuonut juomaa useina eri versioina vähittäismyyntiin.
Tarina alkaa tuotteen ensimmäisestä maistosta, joka tuli hyvinkin sattumalta eräässä viskitapahtumassa erään tiskin alta hyvien keskustelujen yhteydessä. Pidin suuresti laadukkaan oloisesta ja tyyliltään hyvin viskitislemäisestä makuprofiilista, eli tuote jäi vahvasti takaraivoon. Tätähän oli ehdottomasti saatava kypsytysleikkeihin mukaan, erityisesti kun kyse oli varsin kohtuuhintaisesta tavarasta. Pulloja ei ihan joka nurkalta löydy, jonka lisäksi halusin maistaa tuotetta uudelleen ennen laajempia ostoksia. Moen tislaamo on hieman syrjemmässä ja Tallinnan myymälän aukioloajat eivät omiin reissuihini osuneet, joten tässä välissä vierähti pari vuotta aikaa. Sitten viimeinkin kulkureitti salli pikaisen visiitin Tapan kaupungin tuntumassa sijaitsevaan tislaamoon. Kapuloita meinasi tulla rattaisiin kun myymälä ei ollutkaan auki, mutta erittäin ystävällinen hotellinpitäjä tarjoutui silti avaamaan ovet pikaisia ostoksia varten. Tuotteen uusintamaistaminen tuoreemmilla makuaisteilla jäi haaveeksi, mutta tisleet saatiin kotiin.
Moen tislaamon alue on oma pieni kylänsä, jossa olisi mukavaa viettää pidempikin vierailu.
Handsan taustalla on raaka-aineena Sangaste-ruis, joka on tislaamon tietojen mukaan maailman vanhin ruislajike. Tisleen valmistuksessa on mukailtu vuosisatoja vanhoja perinteitä. Tislaamo myy myös tynnyrikypsytettyä pullotetta, mutta tiedoissaan kertoo, että Handsa on valmistettu täysjyvärukiista, mutta viskin valmistukseen on käytettävä mallasta, joten kategoriana on Rye Brandy. Valmistusprosessi on ymmärtääkseni pitkälti samankaltainen viskitisleeseen nähden ja olisi kiva kuulla tarkemmin näitä perusteluita. Moe tuottaa tosin myös omaa viskiään, eli siinä olisi toki selkeä motivaatio pitää kategoriat erillään. Turha sen enempää spekuloida ja oma mielenkiinto liittyykin lähinnä siihen, miltä tisle maistuu ja mihin sitä voi hyödyntää. Otetaan siis koemaisto ja laitetaan homma käyntiin!
Omaa projektia varten ostin kaksi pullotetta 50% vahvuudella (17,40€/0,5l) ja yhden täysvahvan 63,2% version (26,65€/0,5l). Ajatuksena oli näistä sekoittaa sopivan vahvuinen pohja kypsytystä varten. Sitä ennen piti kuitenkin ottaa se odotettu tarkempi maistelu pullojen sisällöstä.
Handsa 50%
Tuoksu erittäin viljainen, jossa myös vaniljan ja karamellin sävyt jylläävät. Myös jotain etäistä, piimään tai vastaavaan viittaavaa tunnelmaa, siis positiivisessa mielessä. Erittäin pehmeä, hyvin täyteläinen. Maku noudattaa samaa kaavaa, mutta nappaa matkaan mukavaa yrttisyyttä. Sekä näkymä lasissa että suutuntuma kertovat hyvinkin öljyisestä tuotteesta. Tuoksuu, maistuu ja tuntuu miellyttävältä ja erittäin pätevältä.
Handsa Distiller's Strength 63,2%
Tuoksu tuntuu samalta, mutta on odotetusti selkeästi voimakkaampi ja aromit enemmän supussa. Maussa sama kaava, imelyys kärjessä. Vesilisä tuntuu antavan
Kyllä on lupaava tuote ja vaikea kuvitella kenenkään epäilevän, jos tätä tarjottaisiin viskitisleenä. Omintakeinen kokonaisuus, jossa makuja löytyy runsaasti ja viinaisuuden fiilis ei sisälly mukaan. Oma fiilis tuotteesta oli jopa parempi, kuin oletin.
Kypsytyksessä käytetään samoja tammipaloja, joista on kirjoiteltu pidemmät tekstit 14.5.2020 postauksessa. Tähän kolmikkoon valikoitui mukaan 180 asteessa ja 220 asteessa paahdetut tammipalat sekä poltettu tammi. Ideana on siis päästä vertailemaan eroja kypsymisessä ja loppuvaiheessa miettiä, tuleeko paras lopputulos jollain tietyllä tyylillä, vai kenties jollain sekoituksella. Käyttämättömiä puupaloja on ensin liotettu blendiviskissä parin viikon verran, jolloin suurin terä on otettu pois ja kypsytys etenee ainakin hieman rauhallisemmin.
Sekoittelin tisleet yhteen noin 54,2% vahvuiseksi liemeksi, jota käytetään pohjana näissä kaikissa pulloissa. Sitten puupalat sisään ja korkit kiinni, jonka jälkeen projekti on virallisesti käynnissä ja vuorossa on pitkä ja kärsivällinen odotus. Suunnitelmana on vähintään kolmen vuoden kypsytys, jonka aikana maun kehittymistä on tarkoitus seurata ainakin vuosittain ja toki antaa myös tilannepäivityksiä blogin puolelle. Pysykäähän siis mukana seuraamassa tätä tarinaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti